Monomeikki ja curly Girl

Ei tarvitse pelätä, en aio alkaa tehdä teille mitään meikkitutoriaaleja tällä mun loistavalla meikkaustaidolla, vaikka otsikko pian ehkä antaakin sellaisen kuvan. Bongasin tämän hauskan monomeikin Ida iholla-blogista ja sieltä löydättekin paremmat ohjeet meikin toteuttamiseen.

Ideahan on siis hyvin simppeli eli koko meikki tehdään yhdellä tuotteella. Ei tietenkään ihon pohjustusta, mutta silmät, posket ja huulet. Ostin tähän tarkoitukseen tuon saman Labellon huulipunakynän, mitä blogissakin on käytetty ja tästä on tullut yksi viime aikojen lempparituote. Puna on huulilla yllättävän kestävä ja pigmenttinen, vaikka luulin tätä enemmän huulirasvapunaksi. Meikkejä poistaessa saa huolella pyyhkiä punan pois huulilta, että se lähtee kokonaan irti.

Punan sävy on mielestäni myös tosi hyvä. Ei liian punainen, mutta kuitenkin sopivan punainen eikä esimerkiksi oranssi. Ainut miinus tuosta korkista, joka tahtoo laukussa aueta itsekseen ellei laita sitä johonkin pussukkaan taikka pieneen taskuun. Tämä meikki on kätevä, jos haluaa selvitä vaikka reissussa mahdollisimman pienellä määrällä tavaraa. Haaveilen hankkivani vastaavan kynän luonnonkosmetiikan puolelta, kunhan sopiva tulee vastaan. Halusin testata kuitenkin käytännössä tätä ennen kalliin tuotteen ostamista. Tämä Labellon kynä kun maksoi vain muistaakseni noin kuusi euroa.

Kuvissa näkyy myös mun Curly girl-metodin kehitys hiuksissa. Mun hius on normaalisti ollut kosteana taipuva, mutta suoristuu kuivuessaan. Olisiko kuvassa joku kolme viikkoa metodia takana ja tukassa on kuivanakin pientä lainetta. Hauska nähdä miten hiukset muuttuvat vuosien saatossa, sillä mulla oli lapsena maailman suorin ja jäykin tukka! Sitten yhtäkkiä parikymppisenä se alkoi kihartua kun leikkasin sen lyhyeksi ja nyt se näyttää tältä.

Itselle ongelmallisinta tuossa metodissa on se, että en ehdi saada illalla tukkaa kuivaksi, että kiharat olisivat nätit aamulla. Pitäisi mennä tosi aikaisin suihkuun ja silti käyttää kuivaajaa, että ei tarvisi mennä nukkumaan märillä hiuksilla. Kiharat olisivat paljon kauniimmat, jos ne saisivat kuivua rauhassa.

Parasta oli se, että omasta suihkuhyllystä löytyvät valmiiksi kaikki tuotteet ja pystyn toteuttamaan tätä täysin luonnonkosmetiikalla. Ainoastaan hiusnaamion ostin Emotionilta ja sekin oli alle vitosen ostos Organic shopilta :) Tai no, oikeastaan parasta oli se, että tukka on nyt paljon parempikuntoinen kuin se kamala hamppu, joka tämä oli ennen. Nyt tekis kyllä mieli hieman vaalentaa kun hius on paremmassa kunnossa. Mutta ehkä maltan mieleni vielä hetken ja jatkan hiusten hoitamista.

Tuo Curly girlhän ei tee suorasta tukasta kiharaa vaan enemmänkin voimistaa sitä hiuksen luonnollista kiharaa tai lainetta. Että ihmeitä ei kannata odottaa, jos on piikkisuora tukka. Itse yllätyin, että oma tukkani meni noinkin laineelle mitä kuvissa. Välillä se on ollut vielä kiharampi kuin tässä! Hiuksia harjaan vain märkänä kun niissä on runsaasti hoitoainetta enkä käytä kuivaukseen enää froteepyyhettä vaan joko vanhaa t-paitaa tai sitten itse tehtyä turbaania, joka sopii oivallisesti myös ploppaukseen.

Curly Girl lienee kaikille jo tuttu ainakin nimenä, mutta olettekos kuulleet tuosta monomeikistä aiemmin?

Jos ploppausturbaani kiinnostaa, niin näitä voi tilata multa hintaan 22e sis pkt ja värivalikoimaa voin laittaa vaikka viestillä :) Toimii myös ihan normaalikäytössä ettei pelkästään ploppaukseen!

Ristiriitainen Hoi An

Vietimme tämän vuoden talviloman kaukomatkaillen Vietnamissa ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen puoliskon lomasta olimme Hoi Anin kaupungissa ja loppuloman Da Nangissa. Hoi An valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi kauniiden kuvien ja kaikkien positiivisten kokemusten perusteella, mitä luin netistä, kun mietimme matkakohdetta. Paikkaa kehuttiin paljon sen kauneudesta, eivätkä puheet valhetta olleetkaan.

Sijainti oli myös lapsiperheen näkökannalta helppo; vain puoli tuntia taksilla ajoa lentokentältä pitkän lentomatkan jälkeen. Meidän koneemme oli myöhässä yli neljä tuntia Dohassa, joten matkustusaika venyi ja perillä olimme vasta puolen yön maissa Da nangin lentokentällä. Onneksi olimme ostaneet etukäteen hotellilta kyydin!  Muistelen, että kyyti maksoi ehkä parikymppiä?

Hotellimme oli pieni, perheomisteinen Sun Paradise Villa* , josta ei oikeastaan pahaa sanottavaa löydy. Omistaja oli superystävällinen, paikka oli siisti ja jokseenkin sellainen, mitä olimme olettaneetkin. Se näytti olevan reppureissaajien suosiossa, mutta ainakin meidän aikana oikein rauhallinen. Sijainti oli kaukana keskustasta, keskellä "ei mitään", mutta kuitenkin lähellä oli ravintoloita, kauppa sekä ranta. Jos tykkäät luksuksesta, ei ehkä kannata valita kuitenkaan tätä. Meille riitti edullinen hinta, pieni uima-allas ja lähellä oleva ranta. Aamupala kuului hintaan ja se tilattiin joka aamu erikseen ja valmistettiin sinulle toiveiden mukaan. Lista oli aika suppea, hedelmäsalaattia, munia, pekonia, leipiä. Kyllä me silti joka aamu saatiin maha täyteen ja omistaja myös kokkasi itse ruokaa, jos nälkä yllätti kesken päivän. Hotellin pääruuissa ei ollut valittamista, olivat todella hyviä ja lapsillekin maistui!

(*sis.mainoslinkin)

Hotellin jo paremmat päivät nähneet pyörät, joita sai ilmaiseksi lainata.

Hotellin hinta oli neljältä yöltä noin 250e aamupaloineen, joten ei tuo kamalaa lovea lompakkoon tehnyt per yö. Vietnamista oli vaikea löytää sellaisia hotelleja, joissa olisi ollut isot allasalueet, joten tyydyimme tähän, jossa oli pieni allas. Tosin olimme lähes aina ainoat käyttäjät, joten se kelpasi lapsille kelluikeiden kanssa oikein hyvin.

Hoi Anin suurin nähtävyys rantojen lisäksi on vanha kaupunki. 120 000 asukkaan kaupunki on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Ennen ilmeisesti hyvinkin rauhallinen kaupunki ei kyllä enää ollut rauhallinen, ainakaan iltaisin.

Kaupunki oli hyvin kaunis ja värikäs ja siellä riitti kierreltävää ja katseltavaa useammaksi päiväksi. Varsinkin kun lasten kanssa vierailut eivät voi olla kovin pitkiä. Hotellilta pääsi vanhaan kaupunkiin taksilla ja hinta taisi olla jotain neljän euron luokkaa, jos en väärin muista.

Kaupunki on kuuluisa värikkäistä lyhdyistään, joita löytyikin joka talon nurkalta ja olivathan ne hienoa niin päivällä kuin yöllä. Kotiin asti ei kuitenkaan tuotu lyhtyjä tuliaisina, koska eivät ehkä ole aivan meidän sisustustyyliämme.

Paras aika kierrellä Hoi Anin vanhaa kaupunkia oli mielestämme päivällä. Silloin siellä oli ainakin meidän loman aikana vähemmän väkeä kuin illan saapuessa ja paikkoihin mahtui tutustumaan rauhassa. Toki turistiseurueilta ei silloinkaan voinut täysin välttyä.

Vanhaan kaupunkiin oli joku pieni nimellinen maksu, joka ei tainnut meidän perheeltä montaa euroa olla. Rasittavinta Hoi Anissa oli se, että siellä ei ollut juurikaan länsimaalaisia ihmisiä ja jouduimme koko ajan kiinalaisten turistien kuvattavaksi. Tosin tämä ei ollut pelkästään Hoi Anissa ongelma vaan koko Vietnamissa! Yksikin ilta ei meinattu päästä jatkamaan matkaa kun iso seurue halusi ottaa meistä kuvia yhdessä ja erikseen ja olisivat halunneet kovasti aina lasten kanssa kuvaan, mutta lapset eivät oikein lämmenneet. Mietittiin, että oltaisiin tienattu hyvät rahat kun olisi pyydetty euro kuvasta :)

Me kierreltiin kaupunkia ihan kävellen sekä käytiin heittämässä jokiristeily tuollaisella pikkuisella veneellä, jonne mahtui vain meidän perhe! Hieman ehkä jännitti, että pysyykö paatti pinnalla vaan niin selvittiin hengissä perillä. Itsehän olen lapsuudessa istunut varmasti satoja tunteja veneessä kun oma isäni on kova merimies, joten sinällä veneily on tuttua eikä pelota.

Hämmennystä meissä aiheutti se, että hypättiin nuoren miehen ohjaaman paatin kyytiin ja hetken ajelun jälkeen mies vei meidät laituriin ja vaihtoi paikkoja äitinsä (?) kanssa, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Hän ajeli tottuneesti vedettä ja tankkasi moottoriakin siinä samalla kanisterista.

Vanhan kaupungin lisäksi vietimme aikaa rannoilla. Hotellimme kohdalla oli heti ihan hyvä ranta, jossa ei ollut juurikaan väkeä. Etukäteen luimme, että paikan rannat ovat kokeneet kovia eroosion vuoksi, kun hiekka on huuhtoutunut mereen jättäen rannat jyrkiksi. Siksi oli pieni pelko, että jos rannat eivät olekaan käyttökelpoisia, koska sellaistakin luin netistä etukäteen. Tuossa oli kuitenkin ihan hyvä paikka lapsilla uida ja leikkiä, mutta siinäkin näkyi kyllä se, että rannalta mereen oli sellainen porrastus.

Oman rannan lisäksi vietettiin aikaa Hidden beachilla, jonka kehutaan olevan Hoi Anin paras ranta ja niin se olikin niistä kolmesta, joita käytiin katsomassa. Myös hotellin omistaja suositteli tätä. Vaikka nimi on Hidden beach, näyttää se kuitenkin löytyvän google mapsilla ja taksikuskit kyllä osaavat sinne! Alla olevat kuvat taitavat kaikki olla sieltä. Tuolla ranta oli loivempi ja lapsien kanssa parempi kuin se hotellin läheinen ranta.

Lapset bongasivat rantsulta ravun.

Paikallisia kalastusveneitä.

Hoi Anin suurin ranta, Cura Dai oli pahiten kärsinyt eroosiosta ja alla olevista kuvista näkee, että rannalla on valtavasti hiekkasäkkejä porrastamassa maata, ettei loputkin hiekat valu mereen. Tuolla ei käyty edes uimassa vaan käytiin vain ohimennen katsomassa. Paikka oli todella kaunis illalla, kun paikalliset yrittäjät asettivat muovituoliravintolansa rannalle kynttilöiden kera. Toisaalta tuolla oli hieman ärsyttävää kulkea, kun kaikki yrittivät saada sinut syömään heidän ravintolaansa. Eli ravintolat olivat käytännössä pieni ruokakojuja, joista ruoka tarjoiltiin.

Kävin myös eräänä päivänä yksin pyöräilemässä ja katselemassa paikallista menoa. Siellä autojen seassa piti pyöräillä ja yrittää päästä risteyksistä yli muun liikenteen mukana. Oli aika jännittävää ja varsinkin kun omassa pyörässäni oli aivan liian matala penkki ja toinen poljin oli kummallisesti rikki :)

Riisiä kuivattiin tuossa ihan autotien vieressä tien reunuksissa, että varmasti kaikki pakokaasut tarttuvat!

Myös vesipuhveleita tallusteli vapaana pitkin kaupunkia ja ensimmäiset nähtiinkin ihan meidän hotellin vieressä. Kyllä lapset olivatkin niistä ihmeissään!

Hoi An oli itselle hieman ristiriitainen kaupunki. Ehkä olin muodostanut päässäni liian ruusuisen kuvitelman kaiken hehkutuksen perusteella. Se oli kaunis, tunnelmallinen, historiallinen ja täynnä ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa ja paljon katseltavaa. Rantalomakohteena oikein hyvä, jos haluaa vain ottaa rennosti ja löhöillä.

Vanha kaupunki kun on nähty muutamassa päivässä hyvinkin, niin en ehkä useaa viikkoa jaksaisi viettää tuolla. Kaikki puitteet oli kohdallaan, mutta ehkä silti jotenkin ihan todella pikkuisesti petyin. Ehkä se suurin syy pettymykseen oli se valtaisa turistimassa, joka valtasi paikan iltaisin. Väkeä oli niin paljon, että hyvä kun mahtui liikkumaan. Silti kuitenkin suosittelisin Hoi Ania lapsiperheille. Se oli sopivan rauhallinen paikka liikkua lasten kanssa. Ehdottomasti kuitenkin ehkä yhdistäisin lomaan jotain muutakin kuin pelkän Hoi Anin.

Ehdottomasti positiivista oli puolestaan todella puhtaat rannat! Joko niitä siivotaan ahkerasti tai sitten tuolla ei tule meren mukana niin paljon moskaa maihin mitä vaikka Thaimassa. Tiedä häntä, mutta ei niitä roskia juurikaan näkynyt.

Mitä te Hoi Anissa käyneet olette tykänneet? Tunnistatteko tuon mun fiiliksen tuosta, että jotain kuitenkin jäi puuttumaan?

Uusia vaatteita tytöille

Jo ennen meidän talvilomareissua ompelin tytöille vähän kesävaatetta, eikä näemmä ole tullut laitettua niitä blogiin ollenkaan! Tästä jälkikäteen kirjoittelusta seurasi se, että unohdin jo tämän Aavan mekon kaavan nimen ja mistä sen ostin :) Yritin sähköpostistakin etsiä, mutta en löytänyt mistään enää tietoa. Saa siis vinkata jos tunnistat kaavan niin lisään sen tänne tekstiin muille avuksi.

EDIT: Kaava on Milliedress ja se löytyy täältä https://www.mixitmakeit.com/product/millie-jurk-pdf-pattern-2-12-years/

Sen muistan, että tällä samalla kaavalla sai tehtyä monenlaisia mekkoja ja itse valitsin niistä tämän, jossa on kauniit frillat. Minusta tähän sopii kivasti yksivärinen kangas. Tämän kaveriksi valittiin Aavan kanssa Pompilta ostetut polvisukat, jotka ovat kyllä ylisöpöt! Harmittaa, että en tajunnut tilata näitä lisää kun Pompilla on nyt -50% alet ja hurjien postien takia ei kyllä kannata tilailla pelkkiä sukkia :(

Frillat jatkuvat aina edestä taakse saakka. Leikkelin nämä leveyden puolesta hieman summanmutikassa ja näistä tuli leveähköt. Reunat olisi toki voinut rullapäärmätä, mutta näissä frilla on jätetty raakareunalle. Kaava oli mielestäni hieman leveähköä mitoitusta ja enemmän malliltaan Aavalle sopiva kuin Viialle.

Nappinjalta tilatusta ihanasta ruutukankaasta tein puolestaan kummallekin tytölle pussihelmaisen hameen. Simppeli ohje tällaiseen löytyy aiemmasta tekstistäni "DIY pussihelmainen hame".

Aavalla on siis samanlainen hame, mutta siitä ei ole kuvaa näemmä ollenkaan. Tätä kangasta jäi vielä palanen, mutta en ole keksinyt, että mitä ihanaa siitä loihtisi!

Tällaista melko peruspertsaa vaihteeksi, mutta sitähän ne lapset tarvitsevat useimmiten.

Tää viimeinen kuva on niin mainio. Pyysin Viiaa pysymään paikoillaan, että saisin kuvan niin Aava takapiruilee just samassa asennossa taustalla!