Elämäntaparempan eka viikko takana!

Nyt on viikko menty uusilla ruoka- ja saliohjeilla ja toistaiseksi tuntuu vielä todella hyvältä. Olen saanut liikunnan ilon takaisin ja toivon, että tämä ei katoaisi. Urheilu ei tunnu pakolta, vaan ennemminkin odotan niitä päiviä, että pääsee salille ja lenkilläkin on tullut käytyä entistä tiuhemmin. Kyllä se urheilun jälkeinen hyvä olo on vaan niin mahtis! Olen kuitenkin realisti ja tiedän, että ehkä kuukauden päästä ei tunnu enää näin hyvältä :D Mutta iloitaan tästä hyvästä fiiliksestä nyt.

En tiedä, että mistä se johtuu, että välillä se urheilun ilo katoaa tyystin ja sohvan nurkka houkuttaa aina enemmän kuin se urheilu. Uskon omalla kohdallani lisääntyneen valon ja lumettoman maan olevan se syy siihen, miksi lenkkeilykin on alkanut taas maistua. Yksin lenkkeily on hieman tylsää ja mieluusti kävisinkin jonkun ystävän kanssa. Mutta se on aina aika kovaa aikatauluttamista kun kaikilla on lapsia ja ennen lenkkiä pitäisi ajaa autolla tai pyörällä paikkaan x, koska tässä lähellä ei juurikaan ystäviä asu. Onneksi jonkun verran olen saanut nyt aamulenkeille seuraa silloin kun aikataulut passaavat yhteen. Yli tunnin lenkki menee hujauksessa kun on höpöttelykaveri :)

Ruokavaliossa ollaan pysytty ja kaikki viikon voimaharjoitukset on tehty ja lisäksi myös niitä lenkkejä. Kiloja putosi ensimmäisellä viikolla -1,2kg, mikä on tosi hyvin. Olen tyytyväinen, jos saisin sen puolikaan kiloa putoamaan viikossa jatkossa ja sitten kun painoa saa vähän pienemmäksi, niin alan katsella niitä senttejä. Nyt en edes ottanut mittoja, koska ei viikossa tule vielä sentteihin muutoksia. Myöhemminhän se paino saattaa vaikka pysyä samana, kun alkaa lihasmassa kasvamaan, mutta vielä ei olla siellä nin siksi katson tällä hetkellä enemmän painoa. Tsekataan samalla pt:n kanssa, että kalorimäärä on sopiva mulle ja riittää myös imetykseen.

Jos Oulun seudulla on teillä lukijoilla tarvetta personal trainerille, niin mun pt Suvi on just saanut pistettyä pystyyn nettisivut sekä facebooksivut. Rohkeasti vain kysymään tarjousta! :) Etävalmennuskin kyllä onnistuu, niin kuin mun tapauksessa kun asutaan eri kaupungeissa.

Mun saliohjelma on kaksijakoinen eli käyn kahdesti viikossa salilla, mikä on mulle hyvä määrä. Sen pystyn yhdistämään tähän perhe-elämään ja pikkulapsiaikaan. Varsinkin näin kesän tullessa kun mieskin ehkä haluaisi harrastaa jotain, niin en voi joka päivä ravata itse omissa menoissa. Nyt kun lenkkeily on onnistunut lastenkin kanssa, voin päivän aerobisen osuuden suorittaa aamupäivällä eikä ihan kaikkea tarvitse ämpätä iltapäivälle tai iltaan.

Ja miten sen sokerihimon kanssa on käynyt? No sanotaanko, että se on helpottanut, mutta ei ainakaan vielä kadonnut kokonaan. Olen pahimpaan makeannälkään ottanut lasten xylitolipastillin ruuan jälkeen, niin sillä saa sen menemään ohi. Olen myös juonut teetä stevialla tai makeutusaineella makeutettuna. Muistelen lukeneeni, että pari viikkoa menee, että se sokerin koukuttava vaihe menis ohi eli sen jälkeen vois kuvitella, että ei tunnu enää niin pahalta! Mutta päivittelen senkin osalta kuulumisia jossain vaiheessa. Täytyy varmaan alkaa pinterestiin kerään iso läjä terveellisten herkkujen ohjeita, kun banaanilätyt ei mulle maistu :)

Uutta ilmettä verhoilla

Käykö teillä koskaan niin, että mies sanoo, että voisiko meille hommata uudet verhot kun edelliset ovat olleet ikkunassa jo kolme vuotta ja niiden katselu alkaa nyppiä? No, ei meilläkään ennen ole käynyt, mutta nyt kävi. Ja kun kerta tuolta taholta tulee vihjaus uusien verhojen ostoon, niin pakko kai se oli... ;) Aluksi yritin metsästää värillisiä (aivan, kuulitte oikein!), mutta mistään en löytänyt mieleisiä pastellisen hempeitä, mutta ei romanttisia verhoja. Sitten bongasin nämä mustavalkoiset Halpa-Hallin alelaarista kympillä. Siis molemmat verhot yhteensä kympin niin pakkohan ne oli ostaa. Näistä tulee ehkä Artekin kangas mieleen ja jos näihin kyllästyy, niin tuosta kankaasta voi sitten vaikka ommella jotain.

Marimekon Bottnat ovat tosiaan olleet meillä ikkunassa jo kolme vuotta. Ne olivat niin kalliit ostaa, että silloin sanoin, että näitä sitten pidetään lopun ikää ikkunassa, mutta ehkä nyt voi välillä jo vaihtaa? Vaikka kyllä verhoja silittäessä huomasi sen laadun halpaverhojen ja Marimekon välillä. Noita ei meinannut saada suoristumaan ei sitten millään!

Käännettiin muuten tuo Ellokselta ostettu Uni-matto nyt toisin päin, mutta ehkä se pitäisi vielä laittaa vähän tuonne sohvan alle? Nyt se tahtoo liukuesteistä huolimatta ruttaantua tuosta sohvan vierestä, kun lapset nojaavat seisaalten sohvaan ja työntävät mattoa jaloilla kauemmaksi. Oon ihan onneton näissä tavaroiden ja esineiden sijoittelussa :)

Ja kun nyt lähdettiin verhonvaihtolinjalle, niin ostinpa keittiöönkin uuden verhokankaan. Kangas on Marimekon kasvu, joka ei oikeasti ole yhtään mun värinen kangas, mutta kun näin sen kokonaisena kankaana roikkumassa Marimekon ikkunassa, ihastuin siihen. Tai lähinnä tuo vihreän sävy ei ole semmoinen, mitä olisin ensimmäisenä ollut ostamassa, mutta tuo persikkainen kukka houkutteli ja tuo kuosi muutenkin. Tein siitä kapat, joista tuli kyllä himpan verran lyhkäset, mutta olkoot :)

Onpahan nyt ainakin jotain väriä keittiössä, kun olkkari jatkoi mustavalkoisella linjalla!

Vaihdatteko te useasti verhoja? Itse vaihdoin ennen tosi paljon. Saattoi olla neljätkin eri verhot vuoden aikana ikkunassa. Nyt kun haluaa muutakin kuin paneeleita ja verhot ovat olleet vähän arvokkaampia, ei ole tullut niin usein vaihdettua. Ja kun on nin ranttu maku, että mieleisiä ei tule vastaan ja Marimekkoakin raskii ostaa kerran kymmenessä vuodessa! Tai no, keittiössähän meillä on ollut Ikean kankaasta tehdyt kapat, joiden hinta oli ehkä kympin luokkaa, yhteensä :)

*sisältää mainoslinkkejä

Siipitakki

Tein Aavalle viime syksynä uuden "kauppatakin", kun tämä entinen alkoi jäädä pieneksi. Kävi kuitenkin niin, että takki oli valtavan suuri, vaikka kokona oli muistaakseni ehkä 86 tai jopa 80 leveydestä ja pituus kokoa isommasta. Jotenkin meni maku koko takkiin, kun se oli niin valtava ja harmitti, kun olin jaksanut kerrankin ommella tämmöisen puuvillaisen takin, joka ei ole ihan perustakki ilman taskuja, niin kuin tuo edellinen.

Muistan kyllä vieläkin, että tuo puuvillan ompelu ei vaan ole mun juttu, koska en ole tarpeeksi tarkka leikkaaja saati ompelija, eikä joustamaton kangas annan yhtään anteeksi. Tämäkään ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua, mutta tässä se kuitenkin nyt on ja se on sopivat nyt.

Takki on vieläkin aika pitkä, vaikka Aava on kasvanut varmasti pituuttakin syksystä reilusti. Kaavana oli ehkä joku lintunen (?) Ottobresta. Vuorena on tikkikangas, enkä enää edes muista, että oliko siinä ihan ohut vanukin.

Kuvat on otettu jo aiemmin, kun täällä oli vielä lunta ja kun Aavalla oli komea nirhauma silmän alla, kun Veeti sohaisi siihen "miekalla" eli puukepillä. Onni onnettomuudessa, että osui silmän alle, eikä silmään!

Pääasia, että Aava tykkää takista. Vaikka tuo kai nyt tykkää nykyään ihan kaikesta, mitä teen tai ostan sille. Toistaiseksi ainakin vielä kiitollisessa iässä äitin ompeluille :)

Housuja isoimmalle sekä pienimmälle

Omistan tämän postauksen housuille. Sille vaatekappaleelle, joka jää aina viimeisenä työn alle, koska se on kaikista tylsin tehdä. Ja koska perushousuja saa kaupastakin niin edullisesti. Laiskana en jaksa yleensä alkaa kikkailla mitään sen kummempaa, joten niiden ompeleminen on senkin vuoksi niin puuduttavaa. Ihan siitä syystä, että nyt olen ommellut housuja, ajattelin myös julkaista ne täällä! Eikä vähiten siksi, että yhdetkään näistä eivät ole ihan perus pertsat vaan jokaisessa on jokin ihan pieni juju.

Viia sai kolmet pöksyt, joista kahdet leggarit ja yhdet tuollaiset vähän haaremimalliset frillataskuilla. Muuntelin vähän jotain vauvahousun ilmaiskaavaa ja sainkin toimivan version. Mukavasti mahtuu kestovaippa sisään ja lahkeista nämä ovat melkein leggarityyliset. Taskunsuihin tein frillat luomaan lisää tyttömäistä fiilistä. Mintunvärisiin leggareihin tein "papupolvet" harmaasta pilkkukankaasta ja vaaleanpunaisiin tehosteet nilkkoihin Noshin raitakankaasta. Puuterinvärinen kangas on myös Noshin.

Noita mintun värisiä olen pitänyt Viialla paljon, viimeksi tämän Lindexin raitatunikan kanssa, joka on myös ollut yksi lemppareista ja alkaa jäädä pieneksi :/ Tämmöinen kännykkäräpsy löytyi sovituskuvaksi. Leggareissa kaavana on Ruusunpuna koossa 62cm ja jatketulla lahkeella.

Veeti sai uudet collarit, kun edelliset alkavat jäädä lyhyiksi ja parit ovat menneet polvista rikki. Kerrankin jaksoin värkätä ja tein taskut ja tuommoiset polvipaikat. Lisäksi hurauttelin vähän koristeommelta uudella peittarilla. Kaava on muisaakseni Hop and Jump-niminen, Ottobresta yllättäen! Koko 116cm leveys ja 122cm pituus, jota mielestäni jatkoin, koska lahje oli liian lyhyt Veetille.

Juuri tänään sain uuden muistutuksen siitä, että älä tee enää ainakaan leggareita Aavalle. Ompelin jokin aika sitten mustavalkoraitaiset leggarit Noshin ihanasta miniraidasta ja ne on pari kertaa ollut päällä niin polvella on iso reikä! Ja se ei näytä siltä, että olisi mitenkään kulutuksesta mennyt rikki, joten epäilen saksilla olleen osuutta asiaan ja pientä reikää on ehkä levitetty sormin. Kyllä suoraan sanottuna ärsytti!

Hukassa ollut motivaatio löysi takaisin kotiin

Kaikki lapsen saaneet varmaan tietävät, kuinka ahdistavaa on, kun vauva alkaa lähestyä vuoden ikää ja raskauskilot sen kuin hengaavat mukana. Asiaa ei ole yhtään helpottanut se, että kotoa on ollut vaikea lähteä salille tai lenkillekään, ennen kuin viime aikoina kun kiinteitä on alkanut uppoamaan enemmän. Ennen joulua tiputin kuusi kiloa Jutan Simplellä, mutta sitten se kuuluisa motivaatio katosi johonkin. Lenkilläkin tuli pakkasilla käytyä aika heikosti. Puntari kuitenkin kertoi, että paino on siiä huolimatta pysynyt samassa tai no, tarkasti ottaen on nyt kilon enemmän kuin joulukuun alussa, mistä olen todella positiivisesti yllättynyt. Ihan hyvin siihen nähden, että en ole yhtään katsonut, että mitä suuhuni laitan ja on tullut kyllä syötyä kaikkea muuta kuin terveellisesti!

Adidas ZX Flux

Kevät on mennyt myös enemmän ja vähemmän sairastaessa, joten aina kun ehdin aloittaa hyvän lenkkiputken, tulin sairaaksi ja palautumisessa meni taas se into, minkä oli juuri saanut ennen sairautta nostatettua. Nyt tiet ovat kuitenkin sulat (ihan parasta keväässä!) ja aurinkokin pilkahtelee välillä kauniisti pilvien välistä ja mieli tekee ulkoilla ja huolehtia terveydestä. Olenkin nyt käynyt aktiivisemmin lenkillä ja saanut lapsetkin liikkumaan mun kanssa sillä, että bongailevat tyhjiä pulloja lenkkimatkan varrelta. Meillä on rattaissa pussi, jonne keräävät pullot ja saavat viedä kauppaan ja pistää possuun rahat. Hyvä motivaattori on ollut tuo noille rahanahneille lapsille :D Kannattaa testata, jos eivät muuten halua lähteä mukaan ;)

Nike Free 5.0

 Juuri ystävän kanssa tänään aamulla puhuttiin siitä, että oma kroppa on siinä pisteessä, että se ahdistaa ja tietää, että työtä on vaikka ja millä mitalla, mutta tilanne ei vielä ole niin järkyttävä, että olisi saanut jo aiemmin tehtyä asialle jotain. Nyt kuitenkin päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan ennen joulua aloitettua projektia kohti kevyempää ja kiinteämpää minää. Samalla myös ehkä jaksavampaa, energisempää ja hyväntuulisempaa!

Nike Flyknit

Ystävä valmistui sopivasti personal traineriksi, joten mulla on nyt takataskussa uunituore ruoka- ja saliohjelma, joita olen tällä viikolla noudattanut. Hyvin on sujunut ja tänään kävin ensimmäistä kertaa salilla sitten raskausajan. Ja tuntuihan se taas hyvältä, vaikka ensimmäinen kerta menikin hieman laitteita etsiessä uuden ohjelman kanssa. Mulla on kaksijakoinen ohjelma, eli salilla ei käydä kuin kahdesti viikossa ja jos ei pääse, on varalle tehty kotiohjelma. Sen lisäksi voin tehdä hiit-treenejä ihan kotona.

Nyt on löytynyt se puuttuva motivaatio ja homma ei tunnu  yhtään puurtamiselta. Enemmänkin olen viikonlopusta asti odottanut, että milloin pääsen salille ja illalla on tehnyt mieli lähteä toiselle lenkille, vaikka aamulla olisi jo käynyt. Olen myös päättänyt, että tärkeintä ovat pienenevät sentit eikä niinkään se, mitä puntari näyttää. Haluaisin myös pystyä vetämään yhden leuan ja se onkin tavoitteeni. Aikamäärettä en tavoitteen suorittamiseen aseta, kunhan edes joskus tässä elämässä :)

Ajattelin laitella jossain vaiheessa tänne blogin puolelle sitten vähän treenikuulumisia ja tuloksia ja kunhan ystävä saa omat pt-sivunsa kuntoon niin voin vinkata teille nekin, jos Oulun seudulla on tarvetta pt:lle :) Kiinnostaisiko tuommoiset kuulumiset?

Nike Flexrun

Suurin ongelma mulla on ollut sokerikoukku! Jotakin ihan hirveää, kun yhteen päivään ei syönyt mitään makeaa niin vieroitusoireet olivat ihan kamalat. Ymmärrän kyllä, miksi sokeria halutaan välttää, koska oikeasti tuo aiheuttaa niin pahaa riippuvuutta. En oo ennen edes ymmärtänyt, miten pahasti siihenkin voi jäädä koukkuun. Kotona ollessa sitä on tottunut syömään päivällä teen kanssa vähän jotain makeaa, vaikkapa keksin. Ja sitten jos mitään ei ollutkaan niin kamala sokerihimo koko ajan päällä! Nyt on kolmas päivä ilman mitään sokerituotteita ja yllättävän hyvin on mennyt. Tänään tosin tuli mieleen päivällä, että tekispä mieli jotain hyvää. Muistelen lukeneeni jostain, että parikin viikkoa menee, ennen kuin siitä pahimmasta koukusta pääsee eroon. Eli sitä odotellessa. Onko teillä muilla tämmöistä kamalaa sokeririippuvuutta?!?!

Nike Dualfusion X2

Nyt urheilukärpäsen purressa taas olen huomannut selailleeni netistä normaalia enemmän urheilukamppeita. Vanhat topit ovat hieman makkarankuoria, mutta taidan mennä niillä kuitenkin. Jospa niitä senttejä alkaisi hiljaa tippua niin vaatteetkin kävisivät sopivammaksi. Eniten kuitenkin olen jo varmaan vuoden himoinnut uusia lenkkareita! En oikeastaan ehkä juoksuun tai lenkkeilyyn, vaan sellaisia mitä voisi pitää kaikkien vaatteiden kanssa. Olen niin mukavuudenhaluinen, että kuljen kuitenkin lähes aina jotkut tennarit jalassa. Kannattaisi siis ostaa mustat, mutta mieli harhailee koko ajan noiden ihanien värillisten lenkkarien sivuille. Taidan kuitenkin aloittaa siitä, että etsin jostain alesta itselleni nuo Niken Free vitoset, joita olen sen vuoden haaveillut, mutta en ole raskinut vielä ostaa.

Sen jälkeen voi sitten päivittää juoksukengätkin värikkäämmiksi kuin mustiksi. Olen nimittäin alkanut taas haaveilla juoksemisestakin, mitä en ole myöskään tehnyt kuin ennen raskautta viimeksi. Nyt on todella hyvä mieli niin ruokavalion kuin liikunnan suhteen ja toivon, että tämä mielenkiinto ja motivaatio on nyt tulleet jäädäkseen, eikä mitkään sairastelut hidastaisi tätä projektia!

*sisältää mainoslinkkejä, en hyödy klikkauksista rahallisesti

Timanttipuusta mekot

Meillä ei lapsilla juurikaan ole keskenään samanlaisia vaatteita tai samoista kankaista tehtyjä. Tilasin kuitenkin Pehemiältä pienen palan Timanttipuu-trikoota ja siitä riittikin sitten Viian mekon jälkeen myös Aavalle, kun yhdistin yksiväristä harmaata. Tein molemmille liivimekot, sillä niitä meillä ei taida olla yksiäkään. Mekot on tehty sillä Ottobren kaavalla, missä oikeasti on tuossa olkapäillä sellaiset minikokoiset hihat. Kuollaksenikaan en nyt muista sen kaavan nimeä! Ehkä joku apple jotain :D

Yritin ottaa tietenkin yhteiskuvia mekoista, muta helpommin sanottu kuin tehty ja tietenkin Aavan helmakin on huonosti!

Kangas ei ole aiemmin kovin säväyttänyt, mutta nyt haluaisin sitä lisää ja keksin siitä muutakin ommeltavaa! Ehkä tässä on aiemmin tökkinyt se, että raportti on aika iso ja kaikkea tapahtumaa ei mitenkään saa esimerkiksi vaatteen etukappaleelle. Nyt se kuitenkin onkin hauska elementti vaatteissa, kun ne näyttävät eri kankaista tehdyiltä, kun kuvioinnit eivät ole samat.

Viia oli taas niin onnellinen, kun pääsi Aavan kanssa käsikkäin seisomaan ja kuvistakin kyllä välittyy tuo ilo, mikä tulee kun saa tehdä jotain siskon kanssa.

Kangas ei riittänyt ihan kokonaan Aavan mekkoon, joten tein selkään yläosaan pienen osion kuosikankaasta ja alaosan sitten yksivärisestä. Tuossa sattui pieni ompelukämmi, eikä tuo kuosiosa ole ihan sen mallinen mitä ajattelin, mutta ihan kiva näinkin.

Viian mekossa on juuri sen verran mittaa, että se ei kontatessa jää hankalasti polvien alle ja aiheuta kaatumisia.

Samistellaanko teillä?