Jemma ja muita

Veeti on ollut useamman yön mummun kanssa, kun mummu on kesälomalla ja halusi Veetin seurakseen. Ovat olleet mökillä ja mummun kotona ja yllättäen tuo kotona nykyään vallitseva märiseminen on jäänyt kokonaan ja Veeti on ollut tosi kiltisti. Toivottavasti jää se uhmakiukku sinne reissulle ja kotiin palaa tänään iloinen pieni poika. Luultavasti toiveajattelua :) Iltapäivällä mennään tutustumaan Veetin uuteen virikehoitopaikkaan. Tänä vuonna täällä järjestetään päiväkodilla kaksi erillistä virikehoitoryhmää, toinen alku- ja toinen loppuviikosta. Kiva ratkaisu kun siellä leikkikaverit ovat koko ajan samat ja lapset viedään ja haetaan samaan aikaan. Veetillä tuota hoitoa on aina torstaisin ja perjantaisin sekä joka toinen keskiviikko.

Vaikka olen ollut nyt päivät yksin kotona miehen ollessa töissä, niin silti aika on mennyt tosi nopeasti! Olen piirrellyt kaavoja ja ommellut sekä käynyt pyöräilemässä, kävelemässä, poimimassa vadelmia, neuvolassa, ruokakaupassa jne. Ompeluitakin on valmistunut ihan kiitettävästi, kun saa rauhassa ilman keskeytyksiä ommella! Tässäpä muutamia valmistuneita juttuja vaihteeksi :)

Vauvalle Kisuliinin kaavalla body ihanasta Jemma-kankaasta, joka tilattu Hannan Kankaalta. Luulin kuviota paljon pienemmäksi, mutta kivasti sopii tuo iso kuva myös pieneen vaatteeseen. Tässä koko muistaakseni 68cm. Tämä on valmistunut jo aikaisemmin, mutta on jäänyt bloggaamatta.

Kesäksi suunnittelin ompelevani jonkun tilavan kesäkassin, jossa saisi esimerkiksi rantsulle mukaan pyyhkeet ja muut tarvikkeet. Kassin ompelu on kuitenkin jäänyt, kun sopivaa kangasta ei ole löytynyt. Viime viikolla äitini kuitenkin soitti Ikealta, että tarvinko jotain ja käskin tuoda tuota markiisikangasta kassiin. Kassi on ommeltu Finlaysonin ohjeella. Hieman suurensin kassia ja siitä olisi saanut tulla mielestäni vieläkin suurempi! Alemmassa kuvassa kassi roikkumassa ovenkahvasta, jotta saa vähän selvää mittasuhteista.

Vauvalle tein pienen myssyn Ottobren jollain myssykaavalla sekä kaveriksi trikoolla vuoritetut tumput. Myssy on kokoa 36cm ja tämä voisi olla vauvan kotiutusmyssy, jos vauva ei huku siihen. Veetin pää oli muistaakseni 35cm, että siihen nähden koko voisi olla ok, mutta todennäköisesti se on kuitenkin todellisuudessa valtava kun ei sitä ymmärrä, kuinka pieni pää vastasyntyneellä on. Musta kangas on vaihdettu kaverin kanssa. Koska tämä on velouria, niin tätä ajattelin pihamyssyksi, kun aikaisemmat olen tehnyt trikoosta, että voi sisälläkin tarvittaessa alussa käyttää. Ja musta värihän sopii kaikkien vaatteiden kanssa :)

Veetillekin tein pertsa peruspaidan Metsolan huonomaineisesta pallofroteesta. Onnistuin pesemään tämän ilman, että pallot ovat sinisiä tai harmaita, mutta tämä kangas on semmoinen, että saattaa värjäytyä vasta toisessa pesussa eli taidan varalta pestä sen kertaalleen vielä vaikka yksin, että ei tule ikäviä ylläreitä... Kangas ostettu Metsolan alesta kympillä metri, joten ei paljoa hintaa paidalle kuitenkaan ole tullut! Kaavana muuten uusimman Ottobren Pascal, joka oli mielestäni aivan ihmeellistä mitoitusta! Otin mittoja Veetin yhdestä 104cm paidasta, mikä on melko lailla sopivan kokoinen. Jotta sain suunnilleen samankokoisen, jouduin ottamaan leveydestä koon 92cm, helman pituudesta koon 110cm (!) ja hihat tein muistaakseni koolla 98cm hieman pidentäen. Eli aika kumman mallinen paita. Onko joku muu tehnyt tällä ja huomannut kummia mittasuhteita??

Ja koska ompeluhan on äärimmäisen raskasta fyysistä työtä, niin välipalaksi voi syödä sitten jotain energiapitoista ;) Paitsi, jos laittaa jäätelön ja kinuskikastikkeen joukkoon vadelmia, niin eikö se ole sitten jo melko terveellinen välipala....

Uusia juttuja kotona

Siitä onkin jo pidemmän aikaa, kun olen viimeksi laittanut tänne kuvia ihan meidän kodista. On ollut melko käsityöpainotteisia nämä postaukset jo pitkään. Mutta minkäs teet kun on ompelumania päällä! Kamalasti meillä ei mikään ole muuttunut ja edelleen olohuoneen sohva odottaa niitä värikkäitä tekstiilejä, mutta kun en vain osaa päättää mitä väriä haluaisin mustan ja valkoisen lisäksi :)

Uutta meillä on tuo Stockholm Rand matto, jonka kaikki vähänkään blogeja lukevat varmasti tunnistavat :) Olen halunnut tuota mattoa itselleni siitä lähtien kun joskus todella kauan aikaa sitten näin sen ensimmäistä kertaa jossain blogissa. Viimein sain sen itselleni ja se on muuten ihan täydellinen, mutta villamaton tapaan valkoinen on luonnonvalkoinen, mikä hieman häiritsee silmääni livenä. Kuvissa se keltaisuus ei niin erotu. Mulla on nyt ollut semmoinen pulma tuon maton sijoittelun kanssa, että pitäisikö maton olla keskellä tuota televisiotasoa? Tällä hetkellä se on sijoitettu keskelle tuota sohvaa ja näyttää vähän hassulta kun se menee toiselta puolelta yli telkkaritasosta ja toiselta puolelta jää vajaaksi. Mitä mieltä olette, missä kohtaa sen pitäisi olla?

Tässä näkyy vielä paremmin tuo sijoittelu suhteessa tv-tasoon tällä hetkellä. Toinen mikä on uutta näissä kuvissa, on tuo kotiteatteri, mikä on ollut pitkään puolestaan miehen haave ja muutama viikko sitten se toteutui kun laitteet tulivat. Olen pitkään hangoitellut vastaan jo edellisessä kodissa, koska en ole yksinkertaisesti halunnut mitään rumia kaiuttimia hallitseville paikoille olohuoneeseen. Noihin ole kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä ovat todella sirot ja huomaamattomat. Valkoinen väri vielä uppoaa tuohon valkoiseen seinään hyvin. Vasemmassa reunassa mötköttää myös valkoinen subbari :) Vahvistin valittiin mustana, koska kaikki muut meidän laitteet tuolla kolossa ovat mustia, niin passaa sitten niiden kanssa. Sen kummemmin en osaa näistä teille kertoa, mutta jos jotakuta kiinnostaa merkit yms niin nakatkaa vain kysymystä kommenttiboksiin niin mies saa käydä vastaamassa. Lähinnä ajattelin, että jos jollain teistä on samanlaisia ajatuksia miehen kotiteatterihaaveiden kanssa kuin minulla, niin osaatte sitten vinkata, että näitä on olemassa ihan näppärän näköisiä ja pieniäkin laitteita ;)

Rakennusvaiheessa vedettiin jo takakaiuttimille johdot tuonne kattopaneelin alle, että kytkeminen olisi tulevaisuudessa helpompaa. Takakaiuttimet näkyvät alla olevassa kuvassa ja koska ne ovat myös valkoiset, ei niitä helposti edes huomaa jos ei hoksaa katsoa.

Edit: Pakko vielä lisätä, että meillä on kotiteatterin myötä nykyään myös saunassa kaiuttimet! Sinne vedettiin rakennusvaiheessa myös jo valmius kaiuttimille ja nyt ne on paikoillaan lauteiden alla. Osa tykkää saunoa hiljaisuudessa, mutta musta on ihana mennä päivän päätteeksi löhöämään lauteille ja kuunnella samalla musiikkia, kun sitä tulee päivisin niin harvoin enää kuunneltua muualla kuin autossa.

Tässä puolestaan näkyy nyt tuo maton sijoittelu sohvaan nähden. Pitäisikö siirtää matto osittain sohvan alle ja keskelle tv-tasoa vai antaa olla noin?

Meillä on olohuoneessa kaksi torkkupeittoa, tuo Ikean valkoinen ja sitten mun itse afrikkalaisista kukkasista virkattu. En muista olenko sitä täällä koskaan muistanut esitellä, mutta tuossa se nyt töröttää sohvan käsinojalla. Aamulla kömmitään aina Veetin kanssa sohvalle katsomaan pikkukakkosta, niin pitää molemmille olla oma viltti! Tosin yleensä me kyllä kömmitään saman viltin alle sohvan eri nurkkiin :)

Veetin huoneeseen kunnostin vaarilta otetun peilin. Tai no en kunnostanut vaan maalasin ruskean peilin mustaksi ja puhdistin tuon valkoisen muoviosan. Peilin kautta pilkistääkin tuo Paapiilta tilattu pöllöjuliste, joka odottaa vielä kehyksiä ja kavereita seinälle :)

Tuohon alle on tarkoitus kiinnittää semmoinen pieni naulakko, joka mulla on jo valmiina kunhan saisin sen vain kiinni seinään :) Peili on muuten kiinnitetty niillä kiinnityspaloilla, joilla voi kiinnittää taulujakin ilman reikien poraamista seinään. Ajattelin kokeilla naulakon kiinnitystä samoilla systeemeillä.

Vauvalahja

Kavereillemme syntyi yllättäen kuukauden etuajassa pienen pieni tytöntyllerö. Vauvan äidin kanssa oli alunperin tarkoitus yhdessä ommella vauvalle jumpsuit, koska äiti on vasta alottanut ompeluharrastuksen. Koska typyllä oli niin kiire maailmaan, ei ehditty ommella jumpparia yhdessä. Tein sen sitten lahjaksi. Kankaat on tilatt Metsolalta ja niistä on tulossa omalle vauvallekin jotain. Tiedän kaverin pitävän paljon oranssista ja koska kangas ei riittänyt yksinään tuohon niin yhdistin siihen tuota mustavalkoraitaa, joka sopiikin kivasti!

Kaavana tässä on Villikko-haalari koossa 56 (62) ja hupun otin jostain toisesta saman lehden vaatteesta. Perjantaina käytiin sitten päivällä katsomassa tuota alle kahden viikon ikäistä pientä  ja vietiin lahja, joka onneksi oli mieluinen. Vaikka onhan se vielä varmasti hurjan iso tuommoiselle alle kolmekiloiselle :) Vauva nukkui tietenkin vaunuissa koko vierailun ajan, mutta käytiin me vähän kurkistelemassa vaunuihin ennen pois lähtöä. Ja olihan se vauva niiiiin pieni ja suloinen kun tuhisi siellä vaunuissa!

Salamapoika ja kirppuja

Viikonloppu on taas vaihteeksi takana. Perjantaina saatiin Veetin kummit yökyläilemaan meille pitkästä aikaa ja tehtiin aivan ihania hamppareita itse illalla ruuaksi! Harmi kun ei tullut otettua yhtään valokuvaa koko viikonlopulta, toisaalta niiden hamppareiden katselu olisi ehkä saanut kuolan valumaan suupieliä pitkin :) Myös sää on ollut ihanan kuuma ja eilen käytiinkin pyöräilemässä pitkin Ylivieskaa. Pyöräily kun sujuu vielä multakin, vaikka maha nätisti nojaakin penkkiin ja hieman meinasi tuntua inhottavalta, kun maha-asukas halusi juuri pyörälenkin aikana alkaa liikkua ja myllertää tuolla mahassa.

Saatiin silloin Oulun reissulta Scandicista Veetille iso pino noita lasten tatuointeja ja tänään Veeti laittoi isin kans kaksi niistä Veetille. Ensimmäinen oli tuo punainen salama, josta otettiin ihan kuva! Tosin kuvan jälkeen meinasi iskeä paniikki ja tatuointi olisi pitänyt saada heti pois. Myöhemmin halusi kuitenkin sitten vielä toisen. Otappa tuosta sitten selvää. Meillä taitaa olla tällä hetkellä menossa se kolmen ikävuoden uhma tai ainakin märinäkausi, jos ei uhma. Joka asiasta pitää alkaa itkemään, jos ei mene niinkuin itse haluaa tai vaikka menisikin. Melko rasittavaa kuunnella koko päivä yhtä itkua. Päikkärit ei enää oikein maistu ja sitten väsyneenä kiukutellaan vielä enemmän. Myös iltaunille meno on vaikeutunut, kun Veeti huutaa vaan huoneessaan, että "pois"! Toivottavasti tämä on hyvin nopeasti ohimenevä vaihe tai on pinna melko tiukilla kun on päivät kotona märisevän ja väsyneen lapsen kanssa.

Olen saanut tänään kuvattua myös myyntiin Veetin vauva-aikaisia vaatteita ja ihan hyvin niitä on mennyt kaupaksi. Säästin niitä tähän asti, että jos vauva olisikin sattunut olemaan poika, mutta nyt on niin suuri varmuus tytöstä, että päätin myydä vaatteet pois. Hyvä syy siis oli aamulla lähteä kiertelemään kirpparit ja hommaamaan uutta tavaraa tilalle ;) Tällä kertaa löysinkin monenlaista kivaa juttua, lähinnä uusiokäyttöön.

Ylhäällä vasemmalla punasävyinen naisten tunika, josta ajatteln käyttää tuon kankaan, koska hihat olivat omituisen näköiset mun päällä. Kangas oli kuitenkin kaunista ja hintaa 1,5e, joten tästä saattaa tulla vaikka mekko vauvalle :) Keskellä tuo sydänkuvioinen on keittiöpyyhe, jolla hintaa puoli euroa. Vähän väriä meidän kliiniseen keittiöön! Oikealla musta tunika/mekko vyötärönarulla itselle. Tuo oli uudenveroinen ja hinta 3e. Mahtui hyvin mahan kanssa, että en oikein osaa sanoa, että miten se istuu mahan kadottua :)

Lisäksi löysin vauvalle hyväkuntoisen popin bodyn vitosella, mikä on aika paljon kirpparivaatteesta, mutta toisaalta vaatteen lähtöhinta on kaupassa jotain 25e luokkaa. Kokona tuossa 74cm, minkä kokoisia bodeja meillä ei ole vielä yhtään! Alempi on Lindexin villabody koossa 62cm. En ole tiennyt tuommoisia olevankaan! Mukavan lämmin pukea tuommoinen vauvalle vaunuihin viileisiin syys- ja alkutalven keleihin. Keskellä alhaalla lasten farkkukangasta muistuttavat leggarit, joista ajattelin tehdä vauvalle leggareita. Hintaa hurja 20s. Oikealla naisten harmaa paita, jonka ostin tuon kivan kuvan vuoksi ja ajattelin tehdä siitä Veetille jonkun paidan. Hintaa silläkin vain puoli euroa.

Viime kirppisreissulla ostin yhden bodyn koossa 50cm, että olisi edes se yksi vaate joka ei ole kotiuduttua ihan teltta. Lisäksi Lindexin ruskeat velourit koossa 62cm ja parit sukkahousut koossa 62cm. Sukkiksilla oli hintaa 20s/kpl. Jos jollain muuten pyörii nurkissa ylimääräisinä jotain värillisiä sukkahousuja esim keltaisia, violetteja, musta-valkoisia, raidallisia, ruskeita jne niin saa tarjota vaikka spostilla nauravanappi@gmail.com. Ihan vaaleanpunaisia tai valkoisia en tarvi, vaan just jotain kivoja värillisiä niinkuin Metsolan sukkikset on!

Huomenna onkin kiva päivä tiedossa, sillä kokoonnutaan taas akkalauman kanssa tänne meille ompelemaan päiväksi :) Pitäisi varmaan vähän miettiä etukäteen, että mitähän sitä ompelisi. Tahtoo kyllä yleensä se ompeluaika mennä siihen pälättämiseen. Myös Veetille on tiedossa kivaa, sillä mummu haluaa ottaa Veetin kesäloman viettoon muutamiksi öiksi kun mummulla on vielä vapaata. Mulla onkin sopivasti keskiviikkoaamuna neuvola niin ei tartte miehen odotella täällä Veetin kanssa sillä aikaa vaan pääsee normaalisti töihin kun Veeti ei ole kotona. Huomenna onkin jo 36+0! Pitäis vissiin kohta alkaa kaivaan pinnistä varastosta ja käydä hakeen vaippoja sun muuta pientä kaupasta. Turvakaukalon nostinkin jo sisälle, että pesen sen pehmusteet.

Bloggaamatta jääneitä

Kameraan oli tallentunut useampia ompeluksia, joita en ole vaan saanut vielä aikaiseksi blogata täällä. Tässä siis niitä useampi kerralla. Jotain jäi vielä jemmaan, sillä lahjoja en halua etukäteen paljastaa täällä ;)

Siiri ja Myyry-housut vauvelille. Housujen kaava on Tiikeri (Ottobre 1/2013) koossa 62 tai 68cm. En ole enää ihan varma, kun leikkomisesta on jonkin aikaa! Lahkeissa Pehemiän raitaresoria, joka on turvallinen valinta :)

Kauan sitten tein jo tämän Petit Fe-mekon, jota en ainakaan pikaisella selauksella löytänyt täältä blogin puolelta. Koko on hurja 56cm ja tämä on livenä kyllä tosi mini! Muuten mekko onnistui ihan hyvin, mutta mulla ei ollutkaan ohjetta tuohon etuläpän ja resorien yhdistämiseen niin tein tämän sitten ihan omasta päästä ja saumat on siis näkyvillä sisäpuolella. Lisäksi tuo Prymin framilon on todella huonoa! Vaikka leikkaan ohjeen mukaisen palan sitä, se jotenkin "kutistuu" ommelessa ja tuossakin on todella pieni tuo vyötärö. Saa nähdä meneekö se edes vauvalle päälle. Jotenkin se jousto katoaa kokonaan, jos sitä saumuroi. Pakko käydä ostamassa jotain erimerkkistä framilonia.

Kiikkusaaren Maria oli huippuystävällinen ja lahjoitti mulle ison pussin itselleen turhia tilkkuja vauvapeittotarkoitukseen. Tein vauvamuistamiseksi poikavauvalle tämmöisen vaunu/kaukalopeiton. Mittaa on suunnilleen 70x70cm. Taustakankaan kävin ostamassa Kärkkäiseltä ja se on siis samaa harmaata tähteä, mitä nuo reunat. Samasta paikasta on myös harmaa resori, millä peitto on kantattu. Hyvin sopi tuo resori kankaan sävyyn!

Tilkuista ompelin kyllä meidänkin vauvalle nämä pienet tumput sekä pipon. Tilkku riittikin juuri ja juuri näihin :) Tämmöisiin on hyvä tuhlata ne pienimmätkin palat ihania kankaita, joista ei enää muuta saa.

A Beautiful body

Tällä viikolla Mami go go-blogin Minttu aloitti omassa blogissaan A beautiful body haasteen, jossa kuvasi oman vartalonsa raskauksien jäljiltä. Tähän Mintun innoitti valokuvaaja Jade Beall, joka projektissaan Beautiful body, on saanut tavalliset, synnyttäneet naiset kertomaan kehonsa tarinan ja lähettämään hänelle kuvansa. Projektin videon voit katsoa täältä. Itse olen katsonut joskus aiemmin nuo kuvat ja kauniitahan ne olivat. Eivät virheettömiä ja mallinmitoissa olevia vartaloita, vaan tavallisten ihmisten vartaloita sellaisena kuin ne normaalisti ovat, muokkaamattomissa kuvissa arpineen ja liikakiloineen. Tarkoitus on saada muukin maailma tajuamaan, että lehdissä esitetyt vartalot eivät ole normaaleja ja että kauneusihanteet muuttuisivat hieman eri suuntaan.

Tässä olen minä, raskausviikolla 35+3, takana melkein kaksi raskautta. Painoa on kymmenen kiloa enemmän, mitä ennen raskautta, mutta muutama kilo vähemmän, mitä samoilla viikoilla Veetiä odottaessani. Toistaiseksi en ole myöskään turvonnut ja ilman mahaa taidan olla muutenkin samoissa mitoissa, kuin ennen raskautta. En ole ainakaan huomannut painoa kertyneen muualle niin, että se näkyisi.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen vartalooni, sillä raskaana ollessani se on mielestäni kaunis. Vaikka toisinaan olo tuntuu isolta ja kömpelöltä ja että maha on paljon isompi kuin muilla, niin siltikin se on ihana. Voi olla, että jos tämä haaste olisi heitetty synnytyksen jälkeen, olisi osallistuminen tähän voinut olla melko suuressa harkinnassa. Mutta koska haasteessa olisi tarkoitus kuvata itsensä sellaisena kuin se on tällä hetkellä, niin tässä se nyt on. Saan myös samalla arkistoihin raskauskuvia.

Veetiä odottaessani vältyin melko loppuun asti raskausarvilta. Kunnes yksi aamu heräsin ja maha oli laskeutunut ja repinyt koko mahan punaviiruiseksi. Tiikerin kynsien jälkiä täynnä, kuten sanotaan. Arvet ovat kolmessa vuodessa haalistuneet, mutta eivät ne mihinkään katoa. Kuviin en niitä saanut oikein näkymään. Tässä raskaudessa arpia ei ole tullut lisää, vielä. Odotan sitä päivää pienellä kauhulla, että mahanahka repeytyy entisestään. Salaa toivon, että niin ei kävisi tällä kertaa. Mutta toisaalta arvet ovat aina muistutus siitä, että ne ovat seuraus lapsen saamisesta. Ilman arpia ei olisi lasta. Eikö se ole lopulta aika pieni uhraus siitä, että on saanut olla yhdeksän kuukauden ajan koti jollekin toiselle?

Vartaloni ei tule koskaan olemaan samanlainen tai samanmuotoinen kuin ennen raskauksia. Toivon kuitenkin saavani painoni semmoiseksi raskauden jälkeen, että hyväksyisin vartaloni sellaisena kuin se on, kahden raskauden jälkeen. Ei koskaan enää arvettomana, mutta toivottavasti jonain päivänä edes hieman kiinteämpänä. Toistaiseksi keskityn kuitenkin vain raskauteen ja saamaan vauvan terveenä mahasta pois ja sen jälkeen nauttimaan vauva-arjesta ilman, että sitä varjostaa murheet raskaudesta jääneistä kiloista. Ehkä hinta on pieni siitä, mitä saa palkinnoksi?

Onko teissä lukijoissa haasteeseen osallistuneita? Linkitkäähän omanne tähän kommenttikenttään, jos on. Mielelläni kävisin lukemassa myös teidän tarinanne vartaloidenne takana. Entä te muut? Hyväksyttekö vartalonne sellaisena kuin se on, vai mikä on suhtautumisenne siihen?