Sivut

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Juhannus telttaillen Pietarsaaren Fäbodassa

Vietettiin tänä vuonna hieman erilainen juhannus, sillä olimme ystäväperheen kanssa telttailemassa Pietarsaaren Fäbodassa! Olemme samalla porukalla viettäneet aiempinakin vuosina niin juhannukset kuin uudet vuodetkin, mutta aina jomman kumman perheen kotona. Sain idean, että miksi ei lähdettäisi teltalla johonkin, kerta uudet teltat odottivat vielä tositoimia varastossa. Niinpä nakkasin ilmoille idean extremejuhannuksesta telttaillen koko köörillä ja idea otettiin avosylein vastaan.


Hieman päänvaivaa aluksi meinasi aiheuttaa ruokapuoli, koska tulta ei saanut tehdä ja on totuttu retkillä tekemään tulella ruoka. Lopulta kuitenkin keksimme ruokaa ylikin tarpeemme! Kuivasin etukäteen jauhelihaa, joten söimme mm. ihan perus makaronimössöä, nuudeleita ja tonnikalaa, hodareita ja autiotuvassa paistettua makkaraa ja lättyjä. Kaiken lisäksi nuotioruoka ei olisi edes helteessä säilynyt, joten kuiva-/pussiruoka oli paras ratkaisu.



Aloitimme reissun Lövbackan tuvalta,  missä kävimme tosiaan paistamassa makkaraa ja lättyjä tuvan sisällä olevassa takassa.



Siitä jatkoimme mahat täynnä matkaa Storsandille, joka oli meidän leiripaikka juhannuksen ajan. Suositumpi ranta on Lilsand ja juuri sen vuoksi emme sinne halunneet. Stordandilta löytyi sopiva leiripaikka kiven heiton päästä merestä, mutta kuitenkin tuulelta suojassa dyynin takana ja hieman omassa rauhassa. Parkkipaikalta löytyi myös huussi, joten vessareissutkin ratkesi sillä. Meillä oli mukana kaksi telttaa. Lapset nukkuivat Naturehiken Cloup up kolmosessa ja me miehen kanssa saman merkin Mongar 2-teltassa. Järjestely toimi näin oikein hyvin ja kaikilla oli rauhallisempaa nukkua.



Ensimmäisenä päivänä ei muuta ehdittykään kuin leiriytyä ja käydä uimassa sekä ihastelemassa maisemia, jotka olivat muuten melko huikeat! Oli merta ja kalliota ja käppyrämäntyjä silmänkantamattomiin! Ja se meren tuoksu! Meren äärellä asuneet tietävät, mistä puhun. Ja ne, jotka myös rakastavat merta.


Etukäteen vähän mietittiin, että keksivätkö lapset puuhaa, kun ei otettu mitään kotoa mukaan. Tai no pari pihapeliä oli ja niistä toiseen ei koskettukaan juhannuksen aikana. Vaikka oli hellekeli, oli rannalla melko kylmä tuuli ja siellä ei todellakaan voinut viettää koko päivää, joten lapset leikkivät omiaan leirissä. Apua oli siitä, että lapsilla oli kavereita mukana ja Veeti viihtyi kirjan kera riippumatossa.


Myös mies oli aluksi hieman skeptinen sen suhteen, että mitä kummaa me tehdään päivät tuolla ulkona. Tuumasin vain, että varmaan sitä samaa mitä jos oltaisiin jomman kumman luona kotona. Vain maisema oli eri. Ja äkkiä se aika hurahtikin! Kuitenkin ruuanlaitto, syöminen ja muut toimet ottivat oman aikansa ja koska koronakevään vuoksi ei ole nähty kuin kerran pihalla, oli kiva jutella kunnolla pitkästä aikaa.



Lapsetkin sanoivat juhannuksen jälkeen, että kaikilla oli ollut mukavaa. Ehkä me siis jatkossakin voidaan telttailla koko perheellä enemmänkin, jos se on näin mukavaa ja suhteellisen helppoa, jos ei lasketa peräkontillista tavaraa mukana :D


Lauantaina teimme kävelyretken Lilsandille ja kävimme kahvilassa jätskillä. Siellä olikin enemmän vilinää ja ihmisiä kuin meidän rannalla. Omalla rannallamme oli yksi iso perheteltta aika kaukana meistä sekä yksi pieni teltta. Kallioiden päällä oli puolestaan yksi isompi telttaleiri ja toinen riippumattoleiri, jossa kaikilla nuorilla oli riippumatto.





Eka yö saatiin nukkua rauhassa, mutta toisena rannalle tuli joku mölyporukka puolen yön aikaan mönkkärillä ja tuntuivat tekevän tulia katkomalla puita ja risuja. Miehen unet jäi lyhyeksi, kun ei uskaltanut pistää nukkumaan kun ei koskaan tiedä, mitä tuollainen porukka keksii. Olivat kuitenkin suhteellisen lähellä meidän leiriä. Tosin en tiedä olivatko humalassa vai vain isoäänisiä, sillä rannalta löytyi heidän jäljiltään myös pillimehupurkkeja tölkkien lisäksi :D Keräsimme sitten tölkit ja roskat pois rantaa rumentamasta.




Ensimmäisenä iltana varasimme ystävän kanssa auringonlaskun katseluvuoron ja komea se olikin!



Tuosta Fäbodan alueesta löytyi jotenkin aika vähän tietoa, vaikka karttoja luontopoluista löytyikin. Esimerkiksi tuota Stordsandin huussia ei oltu kerrottu missään ja meille se oli yksi ratkaiseva tekijä yöpaikan valinnassa. Onneksi Facebookista löytyi ryhmä  Vandring/Vaellus/Hiking Österbotten - Pohjanmaa , josta saimme apua paikan valinnan kanssa. Kyselin etukäteen myös sitä, että kuinka hirveästi tuolla mahtaa juhannuksena olla porukkaa, kun paikka ei kenellekään meistä ollut etukäteen tuttu.



Mutta paikkavalinta oli tosiaan nappi ja teltoille löytyi hyvin tilaa rannan läheisyydestäkin. Eniten ihmettelin sitä, että tuolla ei tosiaan ollut juurikaan väkeä edes päivisin, vaikka paikka sijaitsee noin kymmenen kilsan päästä Pietarsaaren keskustasta ja tuolla oli noinkin upea miljöö viettää hellepäivää! Itse varmaan asuisin tuolla, jos tuo olisi tuossa meidän lähellä.





Viime vuoden Kulingin uv-asut mahtuivat onneksi vielä päälle!
Kivat näkymät teltasta
Summa summarum! Juhannus oli vielä ihanampi mitä olin osannut odottaa. Vältyttiin suuremmilta kinasteluilta ja muutenkin aika kivuttomasti sujui kahden lapsiperheen yhteiselo, vaikka kyllähän lapsilla aina jotain pientä kränää on, kun tuttuja ovat jo vauva-ajoista lähtien. Sadekelillä en olisi lähtenyt telttailemaan lasten kanssa, mutta onneksi meitä kelit suosi. Samalla tuli testattua tuo teltassa nukkuminen ennen meidän virallista kesälomareissua. Hyvä oli huomata, että lapset nukkuivat hyvin keskenään omassa teltassa.


Veeti tykästyi niin kovasti tuohon riippumattoon, että on yritetty metsästää kotoa löytyvälle matolle telinettä kissojen ja koirien kanssa, mutta ei tahdo löytyä mistään :( Tilasin myös itselleni sääskiverkollisen mallin ja kävimme sitä jo testaamassa Veetin kanssa yhden  yön pikareissulla!




tiistai 23. kesäkuuta 2020

Pitkästä aikaa ompeluita

Olen saanut pitkästä aikaa inspiraation ommella muutakin kuin tilaustöitä. Niitä kertyikin keväällä ja alkusyksystä niin paljon, että muu ompelu jäi melko vähälle, koska aika ei riittänyt kaikkeen. Eikä sitä kuuluisaa inspiraatiota silloin oikein ollutkaan. Kiitos kiireestä ihanille asiakkaille! Laitanpa tähän alkuun muutamia kuvia myös tilaustöistä, koska niistä harvemmin tulee tänne blogin puolelle laitettua kuvia. Tän vuoden ehdoton suosikkituote on ollut kierrepanta ja tykkään siitä kyllä kovasti itsekin!


Olen tehnyt samistelusettejäkin, jossa lapselle on rusettipanta ja aikuisille kierrepanta. Kierrepannasta tykkään tehdä reilusti leveän, että se suojaa hyvin päätä, mutta sitä voi myös taittaa vaikka kaksin kerroin, että sen saa kapeammaksi. Solmukohta niskassa voi käyttää hyvin myös pyöräilykypärän kanssa. Tämä on hyvä vinkki varsinkin koululaisille, jotka haluavat pannan, mutta menevät pyörällä kouluun. Koulun pihalla pannan voi sitten vain kieräyttää oikein päin halutessaan :)



Pantoja saa tilattua multa vaikka spostilla tai Facebookin/Instan kautta viestillä ja hinta 18e sis pkt. Y-tunnus löytyy.


Sitten muihin ompeluihin! Ei mitään maata mullistavaa ole paininjalan alta tullut, mutta perusvaatetta, jolle on ollut tarvettakin. Aava sai pari uutta t-paitaa kesäksi, malli näkyy alempana olevasta raitapaitakuvasta paremmin. Kaavana on Ottobren Watermelon koossa 140cm muistaakseni ja koko oli ihan ok Aavalle. Aava on nyt noin 134cm pitkä kotimittauksella. Tämä on ihanan simppeli kaava, kun tarvitsee piirtää vain yksi kaava ja samalla tehdään sekä etu- että takakappale. Toiseen vain avarretaan kaula-aukkoa enemmän. Viia sai muutamat leggarit, joista vaaleanpunaisista onnistuin tekemään valmiiksi lyhyet....


Tämä raitapaita tosiaan samalla Watermelon-kaavalla kuin pionipaita, mutta tein tähän avarretun selkäaukon ja laitoin ruksit sinne.



Mun on ollut jotenkin vaikea löytää Aavalle kivoja paitakaavoja, kun tuntuu, että ne kiristää aina rinnan kohdalta. Jos sun tyttö näyttää samankokoiselta niin vinkkaappa joku ei niin kapea kaava?`



Viian raitamekon idea on ollut päässä jo keväästä asti, kun tilasin Lalialta tätä raitakangasta. Alun perin mekon piti olla pitkähihainen, mutta suunnitelma muuttui, koska Viian kaapissa oli helteiden vuoksi lyhythihaisten mekkojen pula.


Kaavana tässä on yläosassa Kaavastudio Ainoan Rusetilla-kaava. Itse asiassa nyt vasta tajusin, että tuossa kaavassa on tosiaan myös toisessa mallissa nuo rusetit hihoissa. Oon tehnyt vain tampillisen, enkä edes huomannut tuota rusettiversiota ennen kuin bongasin sen Punatukka ja kaksi karhua-blogissa. Kunnon puusilmä olen ollut, koska kaavan nimikin on Rusetilla :D


Kokona on sama 110cm, mikä Viialla oli viime vuonnakin ja se istuu vielä oikein hyvin. Helman leikkelin summassa ja jujuna tässä on helman eri suuntainen raidoitus.


Lapsista kun ei aina tiedä, niin pistin varalta vaaleanpunaiset rusetit, jos sattuisi vaikka niin, että pelkkä mustavalkoinen ei just tällä hetkellä olekaan mieluinen väriyhdistelmä :) Meidän lapset ainakin tykkää tänään tästä ja huomenna toisesta, niin ota niistäkin nyt sitten selvää. Melkein joutuu kysyä ennen tekemistä mielipiteen, jos haluaa olla varma, että vaate kelpaa käyttöön asti. Tällaisia ompeluksia on valmistunut ja itse asiassa olen ommellut pitkästä aikaa myös itselle, siitäkin ompelusta tulossa kuvia tänne :)


 Mitäs ompeluita te olette viime aikoina saaneet valmiiksi?

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Salamajärven Kansallispuisto - Vaatimen kierros 18km

Mummu pyysi meidän lapsia viikonlopuksi yökylään, joten me lähdettiin sitten vähän ex tempore miehen kanssa telttailemaan ja testaamaan kevään aikana hommattuja varusteita Salamajärven kansallispuistoon. Meillä kriteereinä oli se, että ajomatka ei olisi kovin pitkä, koska meillä oli aikaa vain yksi yö sunnuntain menojen vuoksi. Tuonne ajoikin alle kahteen tuntiin, joten hyvin ehdittiin matkaan töiden jälkeenkin!


Valitsimme reitiksi Vaatimen kierroksen, jonka pituus on noin 18km. Kiersimme sen myötäpäivään eli ensimmäisenä iltana kävelyä leiripaikalle tuli vain noin 4,5km , johon meni aikaa puolisentoista tuntia kun pysähteli välillä ihastelemaan maisemia! Lauantaina sitten kävelimme tuon loppumatkan.


Varusteista sen verran, että tilasin meille keväällä kaksi eri telttaa. Molemmat ovat Naturehike-merkkisiä, kevyitä ja aika halpoja. Tämä kahden hengen teltta on malliltaan Mongar ja sillä on painoa vain 1,8kg! Lisäksi se on malliltaan kätevä ja helppo pystyttää. Itse telttaosa on suorakaiteen mallinen, jossa on molemmilla pitkällä sivulla kummallekin oma oviaukko ja aukon edessä pienet absidit, johon justiinsa mahtuu rinkka tarvittaessa yöksi. Tämä Mongar on tilattu E-villestä, mutta halvemmalla sen saisi tilaamalla esim Ebaysta. En vain viitsinyt ottaa riskiä, että sen toimituksessa menisi niin pitkään, että se olisi meillä vasta kun reissut olisi jo tehty. Alle kahdensadan sille jäi siltikin hintaa. Toinen saman merkin teltta on Cloud up 3 upgrated, joten otamme nämä kaksi mukaan kun lähdemme koko porukka liikenteeseen ja painoa saa jaettua kummankin aikuisen kesken. Viiden hengen teltat tuppasivat painamaan yli 7kg ja näiden yhteispaino on reilut neljä kiloa.


Rinkan löysin Facebookin retkeilyvarustekirpparilta (kuten myös itsestään täyttyvät Thermarestin makuualustan ja yhden untuvamakuupussin) ja se oli juuri se, mitä olin ajatellut hankkivani. En päässyt etukäteen testaamaan rinkkaa, mutta se osoittautui hyväksi valinnaksi ja selän säätö riitti just mun todella lyhyelle selälle! Rinkka on siis Ospreyn Aura AG 65l ja kantojärjestelmän koko on M. Tämä on siis naisten malli ja sen suunnittelussa on huomioitu kantajan sukupuoli ja esimerkiksi just se, että naisilla on yleensä miehiä lyhyempi selkä!



Kelit oli kohdillaan ja saimme vaellella kumpanakin päivänä yli kahdenkymmenen asteen lämmössä. Tämä tietenkin oli huono puoli siinä mielessä, että pitkiä vaatteita ei tehnyt mieli pitää ja sääsket pääsivät helpommin syömään.


Hirvaan kierrokselle lähdimme Koirasalmen parkkipaikalta. Reitin varrella oli todella kauniita maisemia! Alussa ja lopussa Koirasalmen ympäristössä maasto oli rasittavuuteenkin asti kivistä ja jalkoja piti vahdata koko ajan, että ei kaatunut. Muutoin sitten maisemat korvasivatkin nuo tympeämmät pätkät. Matkalla oli paljon pitkospuita ja tosi iso osa niistä oli jo melko huonossa kunnossa. Välillä sai todella tasapainoilla, että ei olisi kaatunut kun lankku ei ollutkaan päästä kiinni ja astuis siihen ja pääty lähti nousemaan! Kannattaa siis varoa niitä.


Matkan varrella oli todella paljon erilaisia suoalueita ja mullehan se vain passaa, koska tykkään suomaisemasta suunnattomasti! Nyt varsinkin suot olivat poikkeuksellisen kauniita, kun tupasvillat kukkivat täydessä pehmeydessään. Sen vuoksi varmaan tulikin otettua sata ja yksi kuvaa pitkospuista ja soista, joten koittakaa kestää!




Valitsimme yöpaikaksemme Heikinjärven laavun, koska halusin majoittua veden äärelle. Pakkasin nimittäin biksut mukaan uimista varten, joten siinäkin mielessä paikka oli täydellinen. Vesi oli superlämmintä, mutta pohja melko ällöttävä, sellainen suomaisen kuohkea. Pinnassa pystyi uida, mutta jalkoja ei tehnyt kyllä mieli laskea alaspäin :D


Etukäteen vähän jännäsimme, että sattuuko laavulle kuin hirveästi väkeä samaan aikaan. Lopulta paikalla oli ennen meitä kaksi telttaa ja neljä ihmistä, jotka kaikki olivat todella mukavia ja meillä oli oikein mukava ilta ja aamu porukalla!


Maasto oli tuossa laavun likellä kamalan kivikkoista, eikä teltalle meinannut löytyä paikkaa ollenkaan. Lopulta laitoimme sen puuvajan eteen sahanpuruisen  maan päälle, koska se  oli ainut tasainen paikka eikä kukaan kuitenkaan tarvinnut puuvajasta mitään, koska tulia ei kuitenkaan saanut tehdä metsäpalovaroituksen takia.

Koska oltiin reissussa vain yksi yö, niin kannettiin vähän myös luksusta mukana lapsivapaan kunniaksi! Söimme matkalla autossa salaatit, joten emme tehneet enää illalla oikeaa ruokaa. Söimme kylmäkassissa kylmäkallejen kanssa matkanneita juustoja ja lidin pieniä salamipötköjä ja juomana meillä oli minikuohari. Leiriläiset saattoivat hieman kateellisena katsoa meidän iltapalaa sekä pekonimunakasta aamulla :) Lisäksi meillä oli jälkkärinä tummaa suklaata ja jaettavaksi toinen pieni pahvinen viinitetra.


Aamukokkaukset menossa


Juustot ja just nuo salamimakkarat/chorizot on hyvää retkievästä kun säilyvät ihan ok jonkin aikaa lämpimässäkin. Lisäksi ne ovat myös rasvaisuuden vuoksi täyttäviä. Ostin lisäksi pienen kuuden munan munakennon niin saatiin tosiaan aamulla munakokkelia pekonin kanssa! Tuolla sitten jaksoi seuraavana päivänä hyvin ja oikean ruuan sijaan syötiinkin vain loput juustot ja makkarat. Alun perin meidän piti tehdä pussista porokeittoa chorizomakkaran kera, mutta ei meille ehtinytkään tulla niin nälkä. Tein myös siemenleipää, jossa on paljon rasvaa ja energiaa niin sitä pystyi syömään myös voin kanssa.


Oli muuten matkalla aika komeaa pirunpeltoakin aina paikka paikoin! Jotenkin hauska kun yhtäkkiä suoalueen jälkeen maisema muuttui tuollaiseksi karun kivikkoiseksi. Yllättävän paljon pieniä vesialueita osui myös reitin varrelle. Lasten kanssa ehkä olisi haastavaa ollut tuo todella kivikkoinen maasto alussa ja lopussa ja sen lisäksi myös ne huonokuntoiset pitkospuut. Ei me kyllä noin pitkää reittiä lasten kanssa toki ois kierretykään!



Teltassa nukutti hyvin ja sainkin nukuttua aika kivat yöunet. Hieman eri rytmit oli meillä meitä vanhempien leiriläisten kanssa, jotka hiipivät puoli kympiltä telttaan ja olivat varmaan reilusti ennen seitsemää hereillä. Itse yritin siinä vaiheessa vielä kääntää kylkeä ja sainkin jonkin aikaa nukuttua, vaikka laavulta vierestä rupattelua kuuluikin. Yöllä järvellä oli joutsenia ja se kyllä kuului telttaankin asti, olivat sen verran kovaäänisiä! :)


Olisin mieluusti ollut reissussa toisenkin yön, mutta tällä kertaa nyt tällainen reissu. Itse ruukaan muuten tsekkailla reittijutut aina Luontoon.fi-sivustolta, jossa on hyvät reittikuvaukset sekä kartat! Meidän reitin kartta ja kuvaus löytyy täältä. Jos olet lähiaikoina suuntaamassa Salamajärvelle ja juurikin Vaatimen kierrokselle, niin huomioi, että matkan varrella ei ollut yhtään hormillista tulipaikkaa, missä olisi nuotion saanut tehdä. Ainoastaan vuokratuvassa on takka mihin tulen saa. Vettä sai Ahvenlammella olevasta kaivosta, mutta tokikin se on joko reissun ihan loppupäässä tai alkupäässä, riippuen kulkusuunnasta.


Kaiken kaikkiaan Salamajärvi oli hieno paikka ja jos olisi ollut aikaa enemmän, olisi voinut käydä reissun vaikka sysilammella! Toki tuonkin lenkin ehtisi heittää yhden vuorokauden aikana, mikäli olisi kaksi täyttä päivää aikaa. Meillä meni aikaa yhteensä Vaatimen kierroksen kiertoon 1,5h ekana päivänä ja noin 3,5h tokana eli viiteen tuntiin käveli tuon, mutta siihen ei ole laskettu mukaan ruokailua keittimellä. Lisäksi käveltiin metsäosuudet aika reipasta tahtia aina kun ei ollut ihmeemmin nähtävää.





Nyt sitten odotellaan tässä meidän yhteistä kesälomaa, että päästään uudestaan retkeileen. Varasin nimittäin meille Saariselältä mökin neljäksi yöksi ja otamme myös teltat mukaan ja käymme jonkun reissun heittämässä teltalla siellä koko perheen voimin! Ainakin Pyhä-Nattaset on mun "to see"-listalla ja lisäksi joku Kiilopäältä lähtevä reitti. Sieltä näytti lähtevän parikin sellaista sopivan mittaista, joissa päivämatka jäisi noin 5-7 kilometriin. Sen verran lapsetkin jaksavat kävellä ja me kantaa kaikkien kamoja. Mökki helpottaa siinä mielessä, että ei tartte raahata kuin ne yhden yön kamppeet mukaan.

Niin ja ajateltiin me käydä telttailemassa myös Juhannuksena jossakin rannikolla ystäväperheen kanssa! Eli useampi telttareissu tiedossa ja olisihan tuo kiva loppukesästäkin käydä jossain ja syksyllä testata uuden retkipeiton lämpimyyttä :)


 Mitkä on teidän lemppari vaelluskohteet missä olette käyneet?