Sivut

maanantai 30. tammikuuta 2017

Vauvalahjoja pienille pojille

Reilun kuukauden sisään maailmaan on syntynyt pari ihanaa poikalasta lisää ja pääsin ompelemaan heille pieniä vauvanvaattteita. Toinen setti meni tuoreelle kummipojalleni ja toinen toisen kummipoikani pikkuveljelle. Oli pitkästä aikaa ihana päästä ompelemaan jotain poikavauvalle, kun kaksi nuorinta omaani ovat tyttöjä.

Toisessa setissä oli Nappinjan kankaasta ommeltu jumppis, Aarrekidin kankaasta body ja Noshin farkkujc:stä housut. Myssy ja sukat eivät ole omaa käsialaani. Ihan kaikkeen ei ennen joulua aika riittänyt :D


Toisessa setissä oli Verson Puodin mintusta sielulinnusta tehty collaritakki, samanlaiset housut kuin ylemmässä setissä sekä merinovillamyssy, jonka olen ite tehnyt. Värit näissä kuvissa vähän mitä sattuu kyllä.


Lisäksi samaan settiin meni vielä pehmoinen collegejumppis, jonka kangas Kangaskapinalta, Verson puodin kankaasta tehty body ja Noshin Myrsky jc:stä tehty housut. Mukavasti sai käyttyä pieniä paloja pois kaapista näihin :) Veetin vaatteistakin kun monesti jää semmoisia paloja, joista ei saa juuri mitään järkevää enkä osaa tyttöjenkaan vaatteisiin niitä käyttää niin tämmöisiin ovat oikein hyviä.


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Poimintoja käsityövuodesta 2016

Nyt kun tammikuuta on edetty lähes jo helmikuuhun, on viimeistään aika palata muistelemaan viime vuotta käsitöiden osalta. Luonnollisesti ompeluita on neuleita enemmän eikä neuleista taida ehkä kaikista olla kuvaakaan tai ainakaan en ole niitä siirtänyt vielä käsityökansiooni, että olisin löytänyt ne :) Kokosin tähän muutamia vaatteita, mitä tuli ommeltua/neulottua viime vuoden aikana.

Itselleni onnistuneimpia ompeluksia olivat ehkä ihan ensimmäisen kuvan lettimekko ihan siksi, että siitä tuli heti Aavan lempivaate ja se tahdotaan aika usein kaapista päälle, jos antaa Aavan itse päättää. Tai no oikeastaan se ompelu, mistä olen kaikista ylpein, jäi näistä kollaaseista pois ja se on elämäni ensimmäinen ommeltu talvitakki, jonka kuvia pääset katselemaan tästä.

Myös itselle tehdystä viininpunaisesta tunikasta tuli yksi lempivaatteistani. Veetille ommelluista suosikki oli tuo Noshin myrsky-kankaasta ommeltu paita.


Kiva katsoa näin vuoden jälkeen, että miten monenlaista sitä on tullut ommeltua vuoden aikana. Ja kun tässä on kuitenkin vain osa niistä vaatteista, jotka paininjalan alta ovat valmistuneet. Näiden ompelusten lisäksi olen tehnyt lukemattomia tilaustöitä, joita ei juurikaan täällä blogin puolella näy.


Neuleista oli melko vähän kuvia, vaikka varmasti olen niitäkin tehnyt enemmän kuin nämä muutama hassu. Viian neuletakkia en ehkä ole täällä blogissa edes esitellyt. Siitä tuli todella kaunis, mutta valitettavasti se sotkeutui maaliin, joka tarttui vasta maalatusta aidasta. Tuoreesta maalista ei tietenkään ollut missään varoitusta, vaikka aita oli kaupungin. Sydän itki verta kun tajusin, että se tahra edestä ei puhdistu millään konstilla ilman, että neule menee pilalle.

Nuo sukatkin on itse asiassa taidettu tehdä joulukuussa 2015, mutta ne on kuvattu vasta tammikuussa kun joululahjat oli jo annettu. Tädilleni miehineen tein häälahjasukat, niiden kuva löytyy tämän postauksen ihan lopusta. Tällä hetkellä mulla on menossa neuloosi ompeloosin sijaan ja puikot ovat kilisseet normaalia tiuhempaan. Olen neulonut esimerkiksi Viialle uuden pipon ja sen lisäksi tehnyt muutamia myssyjäkin myyntiin. Myssykuvasta vapaana on violetti myssy kokoa 40-45cm, hinta 25e sis pkt jos teillä olisi tarvetta.




Onko teillä jäänyt joku täällä esitelty käsityö erityisesti mieleen? Mikä oli suosikki omista käsitöistäsi viime vuodelta? Linkinkin saa laittaa niin käyn katsomassa :)

lauantai 21. tammikuuta 2017

Thaimaa kutsuu taas!

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka kuumeilee jatkuvasti. Kuumeella tarkoitan tietenkin matkakuumetta! Veikkaisin, että jos meillä ei olisi lapsia, kävisimme joka vuosi jossakin päin maailmaa reissussa. Lasten kanssa se ei vain onnistu niin usein enää, koska matkat maksavat todella paljon näin monelta, eikä todellakaan ole vara käydä joka vuosi tai edes jokatoinen vuosi missään. Ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kerran ollaan oltu Veetin ja Aavan kanssa ulkomailla eli Turkissa vuonna 2014. Tai no käytiinhän me päivä Tukholmassa risteilyllä 2015 ;) On vain mahtavaa päästä näkemään uusia paikkoja ja kulttuureita ja päästä näyttämään niitä lapsillekin. Ja tietenkin se lämpö houkuttaa, mikä ei Suomessa ole taattua edes kesällä.


Monesti ihmiset sanovat, että turha lasten kanssa on reissata mihinkään, kun se on vain stressaavaa, eivätkä lapset kuitenkaan muista sitä isona. Että lapselle se leikkipuisto ja mummula riittävät ihan hyvin. En sano, etteivätkö ne tosiaan lapselle riittäisi, mutta en usko, että lapsi sitä pahakseenkaan pistää jos pääsee loskaisesta Suomesta leikkimään aurinkorannalle. Tavallaan en tajua, että miksi perhe, joka on matkustanut ennen lapsia, ei voisi matkustaa myös lasten kanssa. Varsinkin pienten lasten kanssa ulkomaille meno joskus ihmetyttää ihmisiä. Sanotaan, että pienen lapsen paikka on kotona eikä heitä voi ulkomaille raahata. Ihan kuin siellä matkakohteessa ei olisi yhtään pieniä lapsia :)

Matkustaessa kaikki saavat kokemuksia ja elävät hetkestä nauttien, vaikka eivät sitä isompana muistaisikaan. Sillä muistamisperiaatteella ei kannattaisi tehdä lasten kanssa yhtään mitään, koska eivät he niitä omalla paikkakunnallakaan tehtyjä juttuja muista aikuisena, jos ihan pienestä lapsesta on kyse.  En myöskään ymmärrä, miksi minun vanhempien pitäisi poistaa mahdollisuus nauttia matkailusta vain sen takia, että heillä on lapsia. Tai odottaa sinne asti, että lapset muuttavat kotoa pois tai ovat täysi-ikäisiä. Ymmärrän kyllä senkin puolen, että läheskään kaikilla ei ole minkäänlaista halua reissata edes aikuisporukassa saati sitten lasten kanssa yhtään mihinkään Suomessa taikka ulkomailla. Sekin on minusta ok, koska kaikki ovat erilaisia ja nauttivat erilaisista asioista. Itse nautin matkailusta ja tekisin sitä paljon enemmän, jos siihen vain olisi mahdollisuus :)


Lasten kanssa reissuun lähtiessä pitää jo etukäteen asennoitua siihen, että matkustaminen on vaikeampaa mitä kahdestaan. Lapset väsyvät ja ovat kärttyisiä ja ruokaa ja untakin pitää saada suunnilleen tiettyyn aikaan. Silti en jaksa etukäteen murehtia näitä asioita liikaa, vaan ajattelen, että se mikä määränpäässä odottaa, on kaiken sen vaivan väärti. Mulla jäi viime kesälomasta käyttämättä kaksi viikkoa lomaa, kun meninkin suunniteltua aikaisemmin töihin ja miehelläkin on pitämättömiä lomia useampi viikko. Päätettiin, että nyt on aika varata reissu, kun Viia pääsee vielä lähes ilmaiseksi ja jo siinä säästä pitkän pennin.


Vaihtoehtoina oli ottaa joku halpa matka kohteeseen, jossa eläminen on vähän kalliimpaa tai sitten mahdollisesti kalliimpi lento paikkaan, jossa eläminen on halpaa. Ajankohdaksi valikoitui pakon sanelemana huhtikuun puoli väli ja se määritti aika paljon kohdetta. Päädyttiin etsimään edullisia lentoja Thaimaaseen, jossa majoitus ja eläminen off seasonilla on suhteellisen edullista, jos katsoo vähän, että missä esimerkiksi ruokailee. Jos ruoka ei kuulu hotellin hintaan ja kohdemaa on kallis, tulee halvallekin reissulle kallis hinta tämän kokoisella perheellä, kun ulkona syödään pari kertaa päivässä. Tämän vuoksi myös Suomessa matkailu tällä porukalla on erittäin hintavaa! Hotelliyö ja viikonlopun ruuat maksavat yksistään jo satasia.


Ajateltiin odotella matkamessujen tarjouksia, mutta sitten sain vinkin eräästä facebookryhmästä, että Qatar airwaysillä on menossa kampanja, missä lapset 0-11v matkustavat ilmaiseksi vanhemman kanssa. Meillä siis Aava ja Veeti saivat ilmaiset lennot ja Viia matkustaa vielä sylipaikalla eli käytännössä maksettiin vain meidän aikuisten lennot ja vähän veroja lapsista. Säästöä Finnairin messutarjouslentoihin tuli n.1500e mikä on todella iso säästö! Miinuspuoli on se, että lento ei ole suora vaan joudutaan vaihtamaan konetta Dohassa. Vaihtoaika on kolme tuntia eli ei mikään kamalan pitkä. Toinen vaihtoehto olisi ollut tunnin vaihto, enkä uskaltanut ottaa riskiä, että oltaisiin myöhästytty jatkolennolta. Mennessä se vaihto on päivällä ja tullessa viideltä aamulla, mutta toisaalta eihän se lasten näkökulmasta ole kuin pari tuntia heidän normaalia herätystään aiemmin :) Se kestetään, jos säästö on noin suuri. Varatiin siis lennot Helsingistä Bangkokiin ja nyt aletaan miettiä, että mihin päin Thaimaata halutaan suunnistaa.


Majoituksen löytäminen ei taida olla kovinkaan vaikeaa, koska ei tosiaan ole mikään sesonki meneillään. Päämäärä pitäisi vain keksiä. Olimme miehen kanssa kahdestaan Thaimaassa 2009 ja silloin olimme Phuketin Patong Beachilla, Raya yai:n saarella sekä Bangkokissa. Nyt olemme miettineet, että paikka voisi olla joku suhteellisen rauhallinen, jossa kuitenkin olisi jotain elämää pienen matkan päässä. Elämällä tarkoitan lähinnä kauppoja ja ruokapaikkoja :)

Jos olisimme olleet reissussa sesonkiaikana, olisi päämäärä ollut todennäköisesti Koh Lantan saari. Meidän matkamme ajankohtaan se on kuulemma melko kuollut ja ravintolat ja kaupat sulkevat ovensa. Tällä hetkellä olemme miettineet joko Khao Lakia, Phuketin jotain toista rantaa tai Krabia. Olisi kiva kuulla (tai lukea jos blogeissanne on juttua), jos olette käyneet jossakin noista, että mitä tykkäsitte ja mikä paikka oli. Krabin Ao nang on kuulemma melkein yhtä paha turistirysä kuin Patong ja semmoista en haluaisi. Toisaalta ei saisi olla liiankaan tylsää! Vaihtoehto on tietenkin sekin, että mennään esim Khao Lakiin viikoksi ja vaihdetaan sitten Phuketiin. Viimeisin skenaario on tällä hetkellä vahvoilla. Phuketin rannoista kohteeksi mietin Kata beachia. Majoitusvinkkejä otetaan myös vastaan! Toisaalta tykkään lasten kanssa majoittua isoissa hotelleissa, joissa on liukumäkiä ja leikkipuistoja, mutta toisaalta joku bungalow rannan läheisyydessä houkuttaisi. Hotelli altaineen olisi kuitenkin siinä mielessä parempi, että aina ei tarvisi uida meressä.

Hua hin olisi yksi vaihtoehto, mutta jostain syystä se ei oikein houkuta.


Kaikki vinkit hotelleista ja paikoista otetaan innolla vastaan, niin pääsisi päättämään sen päämääränkin! Bangkokista lennämme sitten jollain paikallisella lentoyhtiöllä joko Krabille tai Phuketiin ja sieltä sitten taksilla kohteeseen.


Thaimaa oli kyllä kaunis maa, vaikka sainkin nähdä siitä vain pienen palan vajaan kolmen viikon loman aikana. Haave on aina ollut päästä takaisin ja ihan mahtavaa, että vuosien säästäminen palkitaan nyt kahden viikon  lomalla! Halpojen lentojen löytäminen oli kyllä melkein lottovoitto! Meidän viiden hengen lennoille tuli hintaa n.1100e ja se on kyllä tajuttoman vähän menopaluu-lipuista noinkin kauas.


Bangkokissa olisi myös kiva olla pari yötä, mutta jätetään se väliin, koska tuolloin on meneillään kuuma kausi ja kaupungissa hengailu on varmasti ihan liian tukalaa puuhaa varsinkin lasten kanssa.


Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa monta kuukautta, ennen kuin reissun aika on! Tänään kävin ostamassa Prisman alerekistä jo tytöille uv-asut, kun sattui olemaan niin hyvässä alessa. Seuraavaksi alan soittelemaan rokotusaikoja sekä hommaamaan itselle sekä Viialle passit, kun munkin passi on päässyt vanhentumaan jo pari vuotta sitten. Mutta Thaimaa, täältä tullaan!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Yhden vuorokauden Oulu

Saatiin toissaviikonloppuna mahdollisuus pieneen irtiottoon, kun äitini tarjoutui ottamaan kaikki lapset yökylään. Tarkoitus oli alunperin, että lapset olisivat menneet joulun välipäivinä yökylään, mutta koska äitini sai todennäköisesti meiltä jouluna kamalan flunssan, siirrettiin yökyläilyä ja käytettiin mahdollisuus myöhemmin. Miehen työreissujen ansioista meillä oli yksi ilmainen yö Scandicissa käytettävissä, joten lunastimme sen ja lähdimme yhden yön minireissulle Ouluun.

Lauantaina vietiin aamusta lapset Pyhäjoelle ja käytiin samalla tapaamassa ensimmäistä kertaa alle kuukauden ikäistä, uutta kummipoikaamme. Ihana mössykkä siellä olikin, joka tyytyväisenä tuhisi ja nukkui mun sylissä ja tytöt saivat leikkiseuraa kummipojan isoveljestä. Kun raskittiin jättää vauva sinne ja lähteä, niin nakattiin lapset mummulle ja jatkettiin siitä matkaa Ouluun. Vietiin kamat hotellille ja mentiin ensimmäisenä Hanko sushiin syömään. Sushi oli kyllä pitkästä aika niiiin hyvää :)


Aika nopeastihan tuo yksi vuorokausi menee. Ensin kierreltiin kaupoissa alennusmyyntejä ja onnistuinkin saamaan puoleen hintaan Aavalle ensi talveksi toppahousut ja Veetille samalla prosentilla takin. Talvikenkiä katselin itselle, mutta en löytänyt mieleisiä eikä kokojakaan enää oikein ollut.



Shoppailun jälkeen käytiin elokuvissa katsomassa kotimainen Kuudes kerta-elokuva, joka oli ihan hyvä. Sellainen aika perushyvä suomalainen :D Tykkään usein noista kotimaisista elokuvista, kun ovat semmoista kevyttä romanttista komediaa. Varattiin alunperin pöytä hotellin Torilla-ravintolasta ysiltä, mutta kun elokuva loppuikin jo reilusti aiemmin, päätettiin mennä jo kahdeksalta syömään ja onneksi saatiinkin vapaa pöytä.


Aamulla käytiin tietenkin tankkaamassa kunnon aamiainen ja sen jälkeen leikittiin turistia Pikisaaressa. Saatettiin ehkä vähän pelata Pokemoniakin, ennen kuin mun akku loppui. Virhe oli unohtaa ladata se yöllä :D


Pikisaari on kyllä niin idyllinen paikka, että olisi ihana asua siellä :) Ollaan käyty siellä ennenkin käveleskelemässä kun ollaan oltu Oulussa käymässä. Tykkään tuollaisista vanhoista taloista tosi paljon, vaikka ei heti uskoisi kun meidän taloa katsoo..



Kotimatkalla käytiin vielä Zeppeliinissä ja tietty pakollisella Arnoldsin donitsilla :D Kuka muu (jonka omalla paikkakunnalla ei Arnoldsia ole) tunnustaa käyvänsä sellaisessa aina asioidessaan paikassa, josta se löytyy??



Mukava oli taas viettää hieman aikaa myös kahdestaan ilman lapsia. Puhuttiin miehen kanssa, että kummasti sitä on vähemmän kireä kun on vain aikuisseurassa.Lasten kanssa se ärsyyntyminen tulee niin paljon helpommin mukaan kuvioihin kun kaikki pelleilee omiaan eikä kukaan tottele mitään. Mutta irtiotto teki vaihteeksi todella hyvää ja oli myös mukava kuulla, että lapset olivat viihtyneet mummulassa. Viia oli jopa nukkunut aamulla melkein yhdeksään! Äitiä oli kerran kysytty yöllä, mutta muuten oli yökin mennyt hyvin. Veeti oli päässyt asentamaan Pokemonin mummun uuteen puhelimeen ja oli ollut papan kanssa pokejahdissa.


Hotellilomat ovat ihan kivaa vaihtelua arkeen ja mielelläni veisin lapsiakin enemmän tämmöisille, jos olisi enemmän rahaa. Perhehuoneet ovat kuitenkin aika kalliita, eikä tällä porukalla enää oikein mihinkään yhteen pikkuhuoneeseen mahdu.Yhdessä tai kahdessa yössä ehtii kuitenkin vieraassakin kaupungissa tehdä monenlaista ja onhan se itse hotelli jo aina lapsillekin kokemus. Veeti olikin vähän kateellinen, että miksi me päästään hotelliin ja hän ei. Pitää varmaan uskaltautua käyttämään sitä airbnb-palvelua, kun sitä kautta saa kuitenkin huoneistoja yhden hotellihuoneen hinnalla tai halvemmallakin! Oletteko te käyttäneet tuota koskaan ja mitä olette tykänneet?


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lapset liikkumaan sisällä

*Yhteistyössä Suomen voimistelutuote

Meidän talossa eteinen on melko iso ja avara ja olen pidemmän aikaa suunnitellut siihen voimistelurenkaita. Niitä kun tuntuu olevan vähintään joka toisella nykyisin ja ovat lasten keskuudessa ilmeisen suosittuja. Äitinikin muisti omasta lapsuudestaan muoviset voimistelurenkaat ja olenpa minäkin tainnut niillä lapsena rimpuilla vaarin luona :) Lähdin siis enemmän kuin innoissani yhteistyöhön Suomen voimistelutuotteen kanssa ja saatiin meille tänne käyttöön juurikin nuo voimistelurenkaat sekä niiden lisäksi puinen leuanvetotanko. Molemmat saatiin sijoitettua tuohon eteisalueelle, vaikkakin renkaiden kanssa meinasi olla hieman ongelmia asennuksen kanssa. Ongelmat johtuivat siis lähinnä siitä, että eteisessä olisi ollut yllin kyllin tilaa, mutta ei oikein tiedetty, että mihin ne olisi katossa uskaltanut kiinnittää. Olisi pitänyt tietää, että mitä tuolla paneleiden alla kulkee ja mihin ne uskaltaa laittaa kiinni.


Hyvää renkaissa on niiden hyödyllisyyden lisäksi myös se, että ne ovat ulkonäöltään myös kauniit. Varsinkin kun ne ovat koko ajan esillä melko keskeisessä paikassa kotia. En usko, että olisin kovin innostunut vaikkapa kirkkaan sinisistä muovirenkaista! Hieman päänvaivaa tuottaa vain tuo renkaiden alla oleva matto. Tällä hetkellä se on ruma ja värikäs ja tahtoo olla liian kevyt ja sen vuoksi liikkua pois paikoiltana. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa lasten rimpuilla ilman mattoa, kun osaksi alla on laattalattia ja varsinkin Viia kuitenkin helposti vielä irrottaa otteensa renkaista ja saattaa tupsahtaa maahan. Millaisia ratkaisuja teillä on renkaiden alla?


Pitkään mietittiin sitä asennusta ja lopulta päädyttiin kuitenkin poraamaan kiinnikkeet tuohon eteisen ja ruokatilan väliseen seinänpätkään, jonka sisällä menee vahva metallinen palkki. Saatiin taas ystävää lainaksi noita asentamaan ja ankaran odottelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin koukut kattoon ja renkaat paikoilleen. Tosin asennuksen jälkeen huomattiin, että kiinnikkeet menivät väärin päin, mutta eipä tuo juurikaan käyttöä haittaa.



Vähän pelkäsin etukäteen, että ovatko nämä sellainen hetken huuma, mutta kyllä näissä on nyt kuukausi roikuttu ihan jokainen päivä, välillä ihan riidaksi asti kun vain yksi mahtuu kerrallaan roikkumaan. Meillä Veeti ei ole koskaan ollut järin liikunnallinen lapsi eikä liikuntajutut ole kiinnostaneet. Eskarin vasukeskustelussa tulikin ilmi, että Veeti on tietyissä jutuissa hieman kömpelö ja esimerkiksi keskilinjan ylitys on haastavaa. Ratkaisu näihin ongelmiin olisi tietenkin liikunta ja vähän silläkin ajatuksella näitä renkaita innostuin laittamaan, että jos nämä edesauttaisivat Veetinkin liikkuvuutta ja innostaisivat liikkumaan ihan kotona. Toistaiseksi on ainakin toiminut ja Veeti mielellään tekee temppuja ja onkin jo kehittynyt jonkin verran tuossa temppuilussa. Nyt roikottelee itseään ja tekee "voltteja". Liekö se joku kieppi tai vastaava mitä Veeti tuossa tekee. Tuohan on älyttömän hyvää liikuntaa ja kropanhallintaa, joten mahtava homma, jos pienellä investoinnilla saa lapsen liikkumaan vapaaehtoisesti.


Mietin kauan, että mihin renkaat olisi järkevin sijoittaa, mutta nyt reilun kuukauden käytön jälkeen olen todennut, että tämä ratkaisu oli paras mahdollinen. Kun renkaat ovat koko ajan tuossa käden ulottuvilla läpimenoreitillä, tulee niitä myös käytettyä. En usko, että lapset käyttäisivät niitä läheskään yhtä paljon, jos ne olisivat vaikka meidän makuuhuoneessa. Tuossa on myös reilusti tilaa joka puolella.


Omat lihakset ovat niin huonot, että en pysy noissa sillä lailla omien käsien varassa, joten yritän aina muistaessani ohi mennessä treenata sitä. Jospa joku päivä pysyn enemmän kuin kaksi sekuntia! Voihan noilla tehdä muitakin lihaskuntoliikkeitä ja tarkoitus olisikin selata nettiä, että mitä kaikkea voisin itse noilla tehdä.


Renkaat laitettiin nyt aluksi sellaiselle korkeudelle, että kaikki lapset voivat niitä hyödyntää. Viiakin yltää juuri ja juuri roikkumaan noissa ja on ihan yhtä innokas pieni voimistelija kuin isommatkin.





Pakko sanoa, että jokseenkin on haastava kuvata renkaissa roikkuvia lapsia, jotka liikkuvat koko ajan, kun eteinen on muutenkin meidän talon ehkä pimein paikka, tai ainakin vähiten luonnonvaloa pääsee sinne, kun ei ole ikkunoita ulos.


Leuanvetotanko laitettiin eteisen ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon, jossa se on helposti käytettävissä, mutta ei tiellä eikä esimerkiksi lastenhuoneiden ovissa, jolloin niitä ei välttämättä viitsisi käyttää lasten nukkuessa. Itse olen yrittänyt ostaa avustekuminauhaa leuanvetoon, mutta en ole vielä keksinyt, että millainen helpotus siinä pitäisi olla, jos itse ei jaksa nostaa itseään ylös kuin pari senttiä! Tosin tässäkin aloitin aika nollasta ja nyt saan jo vähän itseäni nostettua, kun aina ohi mennessäni yritän vetää leukaa. Eli pienelläkin harjoittelulla ohi mennessä saa jo pientä tulosta aikaan :)


Viia meillä taitaa olla innokkain roikkuja tuossa ja tulee aina paikalle, kun joku muu menee vetämään leukoja. Mies kerran kellotti, että ainakin 15s pysyy roikkumassa. Ihan hyvät lihakset kun miettii, että kuin vaikea pienillä käsillä on pitää kiinni tuosta paksusta tangosta.


Onko teillä jo voimistelurenkaita tai muita voimistelutuotteita? Puolapuut olisi myös kivat, jos olisi joku tila, mihin niitä laittaa. Kannattaa pysyä myös blogin puolella kuulolla, sillä ensi kuussa joku onnellinen teistä voi voittaa tämmöiset voimistelurenkaat itselleen ;)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulu 2016

Joulun odottelu sujui jännityksen sekaisin mielin, eikä pelkästään positiivisessa merkityksessä, kun odoteltiin, että pääsevätkö mies ja Viia kotiin aatoksi. Viialta löytyi kaiken kaikkiaan koronavirus, parainfluenssa sekä keuhkokuume ja crp kävi parhaimmillaan yli 150:ssä, ennen kuin suonensisäiset antibiootit alkoivat tehota. Perjantaina mies kuitenkin onneksi ilmoitti, että crp oli laskenut sadan tienoille ja lupa kotiutukseen saatu. Myös ruoka oli hieman alkanut maistumaan ja yöllinen nesteytyskin virkistänyt olotilaa. Olivat siis kaksi yötä sairaalassa ja sen jälkeen hoito jatkui suunkautta otettavilla antibiooteilla. Joulun paras joululahja taisi olla se, että se saatiin viettää koko perheen voimin!


Kuusen alle ilmestyi perinteisesti muutama paketti mm. kummeilta odottamaan aattoiltaa. Ollaan haluttu antaa heille täysi kunnia lahjoista, eikä olla väitetty niitä joulupukin tuomiksi. Mieluisia ja ihania lahjoja saatiin lapsille tänäkin vuonna.


Äitini tuli miehensä kanssa meille tänäkin jouluna aattoa viettämään ja jäivät yökylään. Äidin ja Aavan kanssa käytiin haudalla sytyttämässä kynttilä muualla nukkuvien muistoksi. Hautausmaa sentään on ennallaan, vaikka palaneen kirkon tilalla onkin enää tämä "ulkoilmakirkko". Toisaalta karun kaunis tämäkin omalla tavallaan. Raunioilla oli järjestetty aattoyön messu, josta kuulin vasta jälkeen päin ja mietin, että olisi varmasti ollut jotenkin hieno kokemus osallistua siihen.


Päivällä käytiin tietenkin joulusaunassa ja sen jälkeen päästiin syömään! Mukana olivat kaikki perinteiset meidän perheen herkut, taas kalapainotteisesti kuten aina. Uutena tein tänä vuonna bataatti-omena-vuohenjuustolaatikkoa, joka oli ihan hyvää. Äitini puolestaan oli tehnyt piparjuurisilakoita, jotka yllättäen nousivat omaksi suosikikseni sinappi- ja valkosipulisilakoiden rinnalle.








Joulukattauksessa yhdistyivät tänä vuonna tuoreet havut, kävyt sekä valosarja vähän blinblingiä tuomaan. Kuvia viime vuoden joulukattauksesta pääset katsomaan tästä.


Tykkäsin itse tosi paljon tästä kauttauksesta, koska se oli sopivan yksinkertainen, mutta silti vihreytensä vuoksi sopi jouluun. Kynttilät ja valosarja toivat ripauksen sitä juhlallisuutta.


Ruokaliinoina meillä oli samat, itse ompelemani pellavaliinat kuin viime vuonnakin. Rengasliinat ovat oikeasti kolmen euron kynttilämansetit Halpa-Hallin alekorista. Oli tarkoitus tehdä itse tuollaiset helmistä, mutta ne olisivat tulleet todella paljon kalliimmaksi niin nappasin tämän ostoskoriini kun kerta silmiin sattui osumaan.




Ruuan jälkeen kävi joulupukki ja Aavakin uskaltautui syliin, vaikka alussa vähän jännitti. Viia ei uskaltanut syliin asti, mutta intoutui viemään pukille lahjoja siinä vaiheessa, kun niitä alettiin jakamaan. Veeti toimi tuttuun tapaan pukin apulaisena ja luki paketeista saajien nimet ja jakoi oikeaan osoitteeseen.


Veetin ainoa joululahjatoive oli Skylander pleikkaripeli, jonka olin fiksuna onnistunut ostamaan alesta, ennen kuin Veeti edes tiesi haluavansa sitä. Tuulettelin hyvää tuuriani siinä vaiheessa, kun joulupukin kirjeeseen kirjoitettiin vain yksi toive ja se oli tuo peli. Paras kommentti oli kuitenkin Veetiltä se, kun lahjat oli aukaistu ja Veeti totesi, että "toivoin vain yhtä peliä jonka sain ja sain sen lisäksi näin paljon muita hienoja lahjoja!". Veeti halusi myös ensimmäistä kertaa ihan itse ostaa Aavalle lahjan, joten laitettiin Veetille yksi lahja Aavan nimissä ja Veetihän kävi myös onnellisena halaamassa Aavaa ja kiittämässä, että oli saanut tältä lahjan.





Kaikin puolin onnistunut joulu! Ainut harmi oli se, että ei voitu Viian vuoksi lähteä käymään miehen kotona kun ei haluttu ottaa mitään riskiä siitä, etä Viia saisi reissusta jonkun pöpön vielä tuohon keuhkokuumeen päälle ja lasten serkutkin olivat sairaana, joten ei olisi heitä kuitenkaan pystytty näkemään. Kiitos kaikille vielä ihanista lahjoista, mitä saatiin! Ja hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti tämä blogin hiljaiselokin katkeaisi tähän ja ehtisin päivittää vähän enemmän nyt, kun tilausompelukset eivät enää paina niin valtavana määränä päälle.