Kaksi vuotta sitten ompelin lapsille itse
joulukalenterin, johon tonttu käy aina yön aikana tuomassa jotain yllätyksiä. Aiempina vuosina Veeti on saanut kalenterista joka päivä muutaman legopalikan ja ohjekirjasta sitten sen sivun, missä oli kokoamisohjeet. Viimeisenä päivänä sai sitten kasata loppuun sen legon ja näki mikä siitä tuli. Ollaan ostettu niitä noin kympin paketteja, ei mitään sen kalliimpaa. Aavalle ostin viime vuonna ison säkin muovisia eläimiä kirpparilta ja niitä riitti täksi vuodeksi vielä Viiallekin.
On mahtava huomata, miten täysillä meillä vielä Veetikin uskoo tonttuun! Tänä vuonna meidän kalenteria täyttää sama Tonttu Tomera, kuin aiempinakin vuosina. Yhtä kovasti lapset odottavat, että onko tonttu tuonut jotain ja syönyt sille luukkuun jätetyn piparin. Lapset katselivat myös pihalta tontun jälkiä. Veetin hoidossa on kuulemma myös vakiotonttu ja yhdessä mietittiin, että onkohan se tämän meidän Tomeran kavereita, kun samoilla nurkilla pyörivät.
Aavalle ostin Lekmerin alesta Frozen-kalenterin, jossa on koulutarvikkeita ja niitä olen sitten tyhjentänyt noihin luukkuihin. Viia tosiaan sai niitä pieniä eläimiä, mitä Aavakin viime vuonna. Tavaroiden lisäksi meidän kalenterista löytyy myös suklaata ja Veetille erilaisia ristikoita, joita on innostunut lähiaikoina tekemään. Tavaroiden lisäksi on myös aineettomia luukkuja. Tässä vinkkejä aineettomiin luukkuihin teidänkin kalentereihin vaikka ensi vuotta ajatellen:
- osallistukaa yhdessä joulupuu-keräykseen
-elokuvailta
-pikkujoulut
-piparin leipomista
- joulupolku tai muu ilmainen joulutapahtuma
-toivomuskirje joulupukille, jonka tonttu hakee yön aikana kalenterin luukusta
- lautapeli-ilta
-metsäretki, jolla bongataan tonttuja ja mukaan vaikka kuumaa mehua
-mäenlaskua
-luistelua/hiihtoa
-heijastinsuunnistusta taskulamppujen avulla pimeässä
-tontun lakin metsästystä lähimetsästä (meillä oli viime vuonna tämä eli luukussa kirje, jossa tonttu kertoi hukanneensa lakin jonnekin meidän talon lähistöön ja pyysi etsimään avuksi ja palauttamaan vaikka kalenteriin. Lakissa oli palkkioksi pienet suklaanamut)
Tavaralahjoja voi legojen lisäksi olla esimerkiksi tämmöiset:
-hammasharjat
-purkkaa
-pompuloita/pinnejä
-tarroja
-joulukorttiaskarteluun esim kartonkia
-värikyniä/kumeja
-värityskuvia
-rusinoita/pähkinöitä
-kirpparilta kirjoja
-taskulamput
-joku kiva suihkusaippua
Kannattaa myös suunnitella luukut etukäteen ja muistaa illalla ne täyttääkin, että ei käy niin kuin mulle joka ilta, että joudun nousemaan sängystä ylös täyttämään luukkuja kun en ole aiemmin niitä muistanut :D
Toivottavasti tämä tonttutarina menee mahdollisimman kauan läpi lapsille! Julkisuudessa on ollut paljon puhetta siitä, että pitäisikö lapsia "huijata" joulupukkisadulla vai ei. Jonkun tutkimuksen mukaan se sai lapsen luottamuksen aikuista kohtaan horjumaan. Toisaalta taas luin myös siitä, että se opettaa lapselle paljon hyvää siinä muodossa, että maailmassa on oikeasti hyviä ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaikille maailman ihmisille hyvää viemällä heille lahjoja.
Itse en henkilökohtaisesti usko tuollaisen joulupukkiin uskomisen millään lailla heikentävän lapsen luottamusta aikuiseen. Jos ei joulupukkiin saa uskoa, ei varmaan kannata lukea mitään kirjojakaan, jotka eivät perustu oikeisiin asioihin, vaan esimerkiksi keksittyihin olentoihin. En tiedä ketään, kenellä olisi joulupukista jäänyt traumat sen vuoksi, että vanhemmat ovat valehdelleet sen olevan oikea.
Itse muistan ainakin omasta lapsuudesta sen joulupukin olevan yksi joulun kohokohdista. Oli niin jännä odottaa, että milloin se pukki tuli ja oliko siellä pussissa vai ei. Minusta se lapsen usko näihin satuolentoihin kuten tonttuihin tai joulupukkiin kuuluu jouluun. On mahtavaa, että lapsella on vielä niin uskomaton mielikuvitus, että se pystyy uskomaan johonkin tuollaiseen. Kyllä sitä sitten aikuisena ehtii olla tylsä ja mielikuvitukseton.
Kävimme perjantaina osallistumassa lasten kanssa yhdessä Joulupuu-keräykseen ja autossa keskusteltiin siitä, mikä se keräys on ja miksi siihen ostetaan lahjoja joidenkin toisten lapsille. Kun kerroin, että kaikilla perheillä ei ole varaa ostaa lahjoja tai jouluruokia, kysyivät lapset heti, että miksi joulupukki ei tuo lahjoja köyhien perheiden lapsille. Oli siinä sitten miettimistä, että miten sen asian järkevästi selittäisi. Mutta tuossa myös huomasi sen, kuinka kovasti lapset uskovat siihen, että pukki niitä lahjoja tuo.
Meillä on lapsille kerrottu aina suoraan, että joulupukki ei tuo kaikkia niitä lahjoja, joita he jouluna saavat. On sanottu, että pukki voi tuoda vaikka ne kaikista toivotuimmat lahjat ja sen lisäksi paketteja saadaan esimerkiksi sukulaisilta ja kummeilta. Näin lapset eivät voi myöskään todella kalliiden lahjojen kohdalla vedota siihen, että voivat toivoa niitä paljon, koska pukkihan ne tuo eikä vanhempien tarvitse ostaa. Tuo on ainakin meillä toiminut hyvin, eikä esimerkiksi kummien ole tarvinnut salassa tuoda paketteja vaan he saavat halutessaan myös kiitoksen niistä lahjoista.
Koska teen myös itse paljon joululahjoja, on ollut helpompaa, että olen voinut tehdä niitä myös lasten nähden. Puhun siis muille kuin oman perheen jäsenille tekemistäni lahjoista. Jos olen vaikka äidilleni tehnyt paidan, eivät lapset ihmettele aattona, että miten pukki on voinut tuoda tuon äidin tekemän paidan jne. Myös sukulaisille meneviä lahjoja on voitu paketoida lasten nähden, koska tietävät, että mekin ostetaan heille lahjoja.
Miten teillä suhtaudutaan joulupukkiin ja tonttuihin? Käykö teillä pukki vai onko lapsille aina kerrottu, että pukkia ei ole olemassakaan? Olisi kiva kuulla, että miten muiden perheissä nämä pukki- ja lahjajutut hoidetaan :)
