Siksak-pussukka virkaten

Varmaan siitä lähtien kun lainasin joskus viime vuonna Virkkuri-kirjan, olen halunnut kokeilla tehdä jonkin sortin virkatun pussukan vetoketjulla. Nyt sain vasta toteutettua tuon idean viikonloppuna, kun katsottiin illalla elokuvaa. Langoiksi valikoituivat semmoiset, mitä sattui löytymään tarpeeksi omista kätköistä eli Novita Miamin harmaata ja fuksiaa. Sitten vain kokeilemaan sopivaa silmukamäärää noin 20cm:n vetoketjuun. Tässä mun versiossa kuvio on kymmenellä jaollinen ja silmukoita on 70 ja koukku on 3. Tuli juuri sopiva tuolle vetoketjulle, vaikkakin se on väärän värinen, kun en erikseen jaksanut lähteä ostamaan sopivan väristä. Eipä sillä, että ei kangaskaupat tainneet täällä olla sunnuntaina aukikaan.

Mitään sen kummempaa käyttökohdetta en aloittaessani tälle miettinyt, mutta otin sen sitten käsilaukkuun tuommoiseksi pussukaksi, että kaikki tavarat eivät pyöri laukun pohjalla sekaisin. Tuonne mahtuu hyvin myös pieni paketti kosteuspyyhkeitä ja tämän hetkinen suosikkituotteeni eli Rennie!

Tämmöistä voisi kokeilla tehdä ihan clutchina samaan tyyliin kuin Annika Sweet things-blogissa.

En ole kamalasti tuota kuviovirkkausta harrastanut, mikä näkyy hieman jäljessäkin, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Nyt tuo toinen väri näkyy välistä aika inhottavasti läpi tuolta toisen värin alta. Onko koukku liian suuri/pieni vai missä vika?

Kiinnitin vielä yksityiskohdaksi tuommoisen "made with love"-koristeen. Tämä oli niin nopea tehdä, että tekisi mieli kovasti tehdä jo seuraava eri kuviolla ja eri väreillä. Musta tuntuu, että kyllä näille pussukoille aina jotain käyttöä löytyy! Ainakin yritän vakuuttaa itseni niin :)

Jemma-takki

Aavan välikausivaatteet alkavat olla kasassa, mutta se "parempi" takki on puuttunut, kun en ole vain keksinyt, että millaisen haluaisin. Yhden takin tein jo itse, mutta siitä tuli valtavan iso, joten se odottaa ensi syksyä (tai kevättä...). Päätin kuitenkin tehdä vielä toisen takin ja käytin kaavana Ottobren Against the wind kaavaa, jossa kokona 92cm. Hieman on leveydessä tilaa varsinkin hihoissa, että leveydestä se 86cm olisi voinut olla sopivampi. Ei kuitenkaan niin valtavaa mitoitusta, mitä yleensä Ottobressa. Se toinen takki on nimittäin tehty koolla 80 ja on aika valtava...

Hintaa takille ei tullut juuri mitään, kun Jemma-kangas on saatu hyvityksenä virheellisen kankaan tilalle ja vuorikangaskin löytyi kaapista. Tässä on siis ihan ohut vanu välissä. Ainoastaan vetskarin jouduin ostamaan tähän eli kaupasta ostettujen tarvikkeiden hinta oli reilut kolme euroa :) Jemma on tilattu joskus Verson Puodin alesta, eikä se loppunut vieläkään!

Tekisi mieli tehdä vielä toinen tämmöinen ja muokata siitä semmoinen hieman a-linjainen, enemmän mekkotakki. Tämähän ei ole kovin pitkän mallinen ja muutenkin muodoltaan suora.

Onnistuin tekemään takin kaveriksi epäonnistuneen pipon, kun Aava oli käynyt säätämässä saumuria huomaamattani ja alareuna kupruilee. Ehkä muutenkin pipon pitäisi olla vaikka mustavalkoinen tai yksivärinen ja rusetin punapalloinen, että ei menisi liian punaiseksi. Aava sovitti mielissään ja totesi itse olevansa "nätti" :)

Jälkikäteen hoksasin, että olisi voinut tietenkin kohdistaa nuo kuviot tuossa edessä, mutta menköön tämä nyt vaikka harjoituskappaleen piikkiin...

Nyt sitten pitäisi metsästää joku kiva kangas siihen toiseen takkiin! Sen voisi tehdä ihan vanuttomana, niin olisi kesäkeleillekin sopiva. Meillä kun on tulossa muutamat juhlatkin kesällä niin kävisi sitten vaikka mekon päälle tarvittaessa.

Selkäosaan tein tuommoisen yksityiskohdan hupun vuorikankaasta ja valkoiseen lappuun tulee ainakin koko. Kokeilin pitkästä aikaa myös ompelukoneen kirjo-ommelta tuon kiinnittämiseen.

Sovellusvinkki listoja rakastaville

Kuulun niihin ihmisiin, joista on kiva tehdä kaikenlaisia listoja asioista. On kauppalistaa, pakkauslistaa, tekemättömien käsitöiden idealistaa ja kaikenlaista mahdollista listaa asioista, joita nyt vaan voi listata. Meillä oli ennen jääkaapin ovessa ruokatarvikelista, mutta minä harvapäänä unohdin aina kirjoittaa ne paperille kauppaan lähtiessä. Jokin aika sitten löysin aivan mahtavan appsin puhelimeen: Wunderlist! Tämä on kyllä omassa käytössä kaikkien appsien äiti ja sitä tulee käytettyä päivittäin. Löysin ohjelman, kun yritin etsiä semmoista kalenteria, jonka voisi synkata miehen ja minun puhelimeen. Semmoista en ilmaiseksi löytänyt, mutta onneksi löysin tämän! Aikaisemmin olen kirjoitellut käyttämistäni sovelluksista täällä.

Yksinkertaisuudessaan sovellus ladataan niihin puhelimiin, joiden kesken listoja halutaan jakaa. Eli meillä on molemmilla miehen kanssa tämä sovellus ja lisäksi se on myös padissa. Sovelluksessa on valmiita listaehdotuksia tai sitten sinne voi luoda omia. Listat voivat olla omassa käytössä tai ne voi jakaa puolison tai vaikka kaverin kanssa.

Kuten huomaa, mutta on useampia listoja tuolla tallennettuna. Noista listoista kauppalista, Kärkkäiseltä-lista sekä menoja-lista on jaettu myös miehen kanssa. Menoja-listaan molemmat merkkaavat menojensa päivämäärät, niin kumpikin pysyy kärryillä toisen menoista.

Listoihin lisätään esimerkiksi kaupasta ostettavat elintarvikkeet ja ne päivittyvät pienellä viiveellä myös toisen puhelimeen. Näin kauppalista kulkee kummankin mukana riippumatta siitä, kumpi siellä kaupassa käy.

Listojen asioihin voi liittää myös hälytyksiä ja lisätietoa tai esimerkiksi kuvan! Itse olen tehnyt myös viikon ruokalistan tuonne ja jos otan reseptin jostain kirjasta, näppään kuvan reseprin taakse, niin ei tarvitse sitten kaivaa ruokaa laittaessa kirjaa uudelleen esille.

Tämä sovellus on kyllä pelastanut tämmöisen listafriikin elämän ja mieskin tunnollisesti päivittää puuttuvia elintarvikkeita sun muita tuonne yhteisiin listoihin, niin eipähän unohdu sitten kaupasta ostaa. Toimii todistetusti Samsungin, Nokian ja Applen puhelimissa. Onko tämä sovellus jo tuttu teille?

Ärjyäiti

Voisin kuvitella, että jokainen työssäkäyvä tietää sen tunteen, kun tulette väsyneenä kotiin töistä ja nälkäkin vaivaa? Kaikki ärsyttää ja ruokaa pitäisi saada nopeasti niin itselle kuin nälkäisille lapsille. Pinna on aivan liian kireällä, eikä veny yhtään. Väsyttäisikin ja olisi kiva vaan heittäytyä sohvalle hetkeksi ja ummistaa silmät. Yrität vinkata lapsille, että menisivät leikkimään, että saisit sen viisitoista minuuttia tehdä ruokaa ilman, että joku märisee jalassa kiinni. Kuulostaako tutulta?

Päätin tänään, että en taida koskaan tehdä ruokaa ilman, että laitan ensin lapset katsomaan eilisen Pikku kakkosta nauhalta. Yritin saada pikaisesti keitettyä riisiä ja tehtyä tonnikalakastiketta ja Aava pörrää jaloissa koko ajan. Aukoo laatikoita, levittää tavarat lattialle, nuolee joka toisen lusikan, minkä laatikosta löytää... Kun ei keskity purkamiseen, roikkuu jalassa ja märisee ja kitisee. Mikä on tietenkin ymmärrettävää, kun on päivän ollut hoidossa ja haluaisi huomiota. Veeti käy selittämässä omiaan ja kinuaa maistiaisia kaikesta, mitä pöydällä on. Omassa päässä hakkaa vaan se,  että saisi edes sen ruuan tehtyä valmistumaan, niin sitten olisi aikaa sylitellä ja kuunnella lapsia paremmin. Aava kun on semmoinen sylivauva, että ei auta jos ensin vähän sylittelee ennen ruuan laittoa, vaan pitäisi olla koko ajan sylissä ja yritäppä siinä sitten tehdä jotain muuta samalla.

Osaa ne olla myös aika suloisia kaikessa ärsyttävyydessään. Varsinkin kun ovat juuri unesta heränneinä vielä hiljaa ja rauhassa... 

Syön töissä välipalan, mutta silti kuolen suunnilleen nälkään, jos ruoka-aika venyy paljon yli viiden. Eikä kyllä tuon pienimmän apulaisen kanssa muutenkaan voi kokata mitään kovin paljon aikaa viemää, jos toivoo, että edes ne pienimmät päreiden rippeet olisivat kokkaussession päätteeksi tallessa.


Tyhjä maha ja tottelemattomat lapset eivät ole ainakaan omalla kohdallani yhtään hyvä yhdistelmä. Tulee tiuskittua ja huudettua lapsille, mikä aiheuttaa vain kaikille pahaa mieltä. Mutta pinna ei vaan kestä, kun yrittää välttyä siltä, että toinen ei vetäisi pöydältä  leikkuulaudan mukana veistä päällensä tai saisi kuumia roiskeista kattilasta tai pannulta silmään. Äänen korottaminen saa pienen alahuulen väpättämään ja samalla omatunto kolkuttaa isoon ääneen. Miksi piti tiuskaista? Eikö olisi voinut selvitä tilanteesta jotenkin toisella tapaa?

Haluaisi olla se tyyni äiti, joka ei koskaan tiuski saati huuda lapsilleen ja jonka lapset käyttäytyvät aina nätisti ja leikkivät kiltisti keskenään ruuanlaiton ajan. Siinä samassa kuvitteellisessa perheessä asuvat myös varmaan ne lapset, jotka osaavat aina käyttäytyä tilanteen vaatimasti, eivätkä esimerkiksi kylässä mene ensimmäisenä kysymään, että juodaanko kahvit ja onko herkkuja. Kaupungilla jaksavat nätisti kulkea mukana ja puhuvat hiljaisella äänellä, eivätkä missään nimessä saa itkupotkuraivateita yleisillä paikoilla saati kotona.

Liekö tuommoisia perheitä olemassakaan, mutta kai sitä aina kuvittelee, että muut ovat jotenkin pitkäpinnaisempia lasten kanssa mitä itse on. Oma tavoite ei ole koskaan ollut olla täydellinen äiti vaan se paras äiti juuri omille lapsille. Harmittaa kuitenkin kun oma pinna ei kestä ja välistä räjähtää kunnolla. Eivät nuo lapset siitä rikki mene, mutta kun osaisivat joskus lopettaa ajoissa, ennen kuin se pinna menee. Sama koskee itseäkin. Pitäisi osata hillitä itsensä jo ennen räjähdystä. Pitäisi pyrkiä pysymään tyynenä eikä vajota lapsen tasolle huutamaan, mutta minkäs teet kun ottaa päähän ja kovasti ja kotona on oltu suunnilleen kymmenen minuuttia? Onneksi todellisuus taitaa olla se, että kaikilla keittää joskus yli eikä kukaan voi olla aina viilipytty. Eihän? Vai voiko joku myöntää, että teillä ei ole koskaan käynyt ärjyäiti kylässä? 

Miten teillä? Ottaako kupolista ja kunnolla?

Parvisänky, puoliparvi, pikkuparvi vai mikä ihme?

Meillä ei ole mitkään järin suuret lasten makuuhuoneet. En tarkkaa neliömäärää muista, mutta olisivatko noin 10-12m2 molemmat ja molemmista tilaa vievät kiinteät kaapit oven vieressä. Veetille pitäisi jossain vaiheessa hommata työpöytä, joka lohkaisee sitten mukavasti tilaa huoneesta. Siksi olemme miettineet yhdeksi vaihtoehdoksi jonkin sorttista parvea, jotta myös sängynalustila saataisiin optimoitua käyttöön.

Liisa/Veken kaluste

Parvisängyssä mietityttää kuitenkin se, että pääseekö Veeti tippumaan sieltä? Parven pitäisi olla tarpeeksi korkealaitainen, kuten esimerkiksi tuossa Veken kalusteen Liisa-puoliparvi on. Toinen mahdollisuus olisi tietenkin kiinnittää turvalaita vielä matalareunaisen parven reunaan. Tulisi vähän niinkuin tuplalaita. Vaikka toisaalta ei tuo ole koskaan tippunut normaalistakaan sängystä, että miksi tippuisi tuoltakaan reunan yli? Ja sitten jos miettii niin samalla periaatteella ei voi ostaa pyörää tai oikeastaan poistua pehmustetusta huoneestakaan, jos haluaa, että mitään ei käy :)

Ikeasta saisi Stuva-sarjaa, jota voi rakentaa mieleisekseen ja esimerkiksi alla olevassa kokonaisuudessa olisi samassa sänky, pieni vaatekaappi ja hyllytilaa. Lisäksi sängyn alla on valmiiksi pyötätaso laatikoilla. Muotokieleltään tykkään myös tästä, vaikka tuo sänky on aika massiivisen näköinen kun laitakin on umpinainen. Mutta onko tuommoiset suorat portaat alas kätevät vai olisiko viistot helpommat kiivetä? Entä sitten portaiden paikka? Päässä ne veisivät viistona vähiten tilaa eivätkä olisi tiellä.

Stuva/Ikea

Vaihtoehto parvisängyille olisi myös tämä Ikean kokonaisuus missä sängyssä itsessään olisi tuota säilytystilaa. Tokikaan se ei ratkaise sitä työpöytäongelmaa, mutta ihan kivan näköinen tuokin!

Ikea/Flaxa

Stemmassa olisi tämmöinen puoliparvi vai pikkuparvi mikä lie, jossa on tuolla päässä hyllytilaa ja kiinteästi tuo työpöytä tässä. Mutta miten koette tuommoisen puoliparven? Onko se kätevä vai ei? Kun sängynpohjan korkeus ei ole kamalan suuri niin jääkö tuo sängynalustila ihan hukkaan vai mitä te siellä säilytätte?

Lotta/Stemma

Askolla on lähes identtinen sänky tuon Stemman sängyn kanssa, mutta tässä tuo päädyn laatikosto on siirretty sivuun. Tykkään siitä enhkä kuitenkin enemmän tuolla päässä, että se ei tuki pääsyä tuonne parven alle. Jotenkin ahtaamman näköinen ratkaisu ehkä?

Pinja/Asko

Jos raha ei ratkaisisi, ostaisin toki jonkun kauniin Muuramen tai Unipuun parven tai vaikkapa tämän Nukku-parven.

Nukku

Kovinkaan monessa parvimallissa portaat eivät tule päästä, toisin kuin tässä Juurikiven Johanna-mallissa. Muutenkin mukavan simppeli, mutta tämäkin on puoliparvi, eikä alle mahdu työpöytä.

Johanna/Juurikivi

Nyt haluaisinkin mielipiteitä teiltä asiaan liittyen. Mitä pitäisi huomioida parven ostoa harkittaessa? Onko fiksumpaa ostaa parvi vai puoliparvi ja mistä saisi edullisia ja kivoja, mielellään päädyssä olevilla portailla? Mitä ette missään nimessä suosittele? 

Mikäli teillä on vaikka blogissa juttua parvesta ja sen yhdistämisestä sisustukseen, nakatkaahan linkkiä kommenttilootaan! Nyt saa kehua tai haukkua omaansa ja antaa kaikki mahdolliset vinkit. Se mitä en halua kuulla on se, että miten voin altistaa lapseni hengen kuolemalle hankkimalla sängyn, josta voi tipahtaa. Ne kommentit jäävät suoraan roskapostiksi.

Pienen tytön huoneessa

Kangaskoriohje-postauksessa esittelin teille mintunvärisestä kirpputorikankaasta tehdyn säilytyskorin Aavan huoneeseen. Samasta kankaasta tein myös verhot vanhojen mustavalkoisten Ikea-verhojen tilalle. Tarkoituksena saada vähän kevättä huoneeseen. Verhot olivatkin ehkä nopein ompelus ikinä, kun hyödynsin vanhan pöytäliinan taitteet ja ompelin vain tuon verhotankokujan itse.

Samalla siirrettiin Veetin vanha pallonaulakko Aavalle ja Veeti sai valita kärkkäiseltä uuden, joka porattiin seinään. Tuo naulakko on ollut kiinni vain taulutarroilla, eikä kestänyt Veetin tavaroiden painoa. Aavan seinällä naulakko on tällä hetkellä vain kaksipuolisella teipillä, koska siinä on tarkoitus pitää vain muutamaa vaatetta tällä hetkellä. Pitää jossain vaiheessa etsiä kunnon naulakko. Tuohan on muokattu semmoisesta ovenpäällisnaulakosta, joten siinä ei ole reikiä edes ruuveille.

Talvilomareissulla käytiin Ikealla ja sieltä ostin pari vaaleanpunaista säilytyskoria tuohon hyllykköön harmaiden kaveriksi. Matto tekisi mieli vaihtaa johonkin vaaleampaan, ehkä harmaa-valkoiseen. Onko vinkata mitään edullisia, tuon värimaailman toiveet täyttäviä mattoja, jotka sopisivat tyyliin?

Päätyseinälle on tarkoitus laittaa muutama säilytyslokero, mutta ne odottavat edelleen kaapissa kiinnittämistä. Pitäisi varmaan paikatkin miettiä ennen sitä! :) Aava tarvisi myös ehkä uuden päiväpeiton tai sitten vauvalle pitää tehdä uusi, kun kummallekin ei ole olemassa.

Meillä onkin nyt rauhallinen viikonloppu, kun mies vei eilen Veetin pariksi yöksi mummulaan kylään ja kotona on vain Aava. Herättiin seiskalta ja mentiin olohuoneeseen köllimään yhdessä peiton alle ja katsomaan piirrettyjä. Ehdin paistaa muutaman rieskan aamupalaksi ja ajattelin, että kohta voisi lähteä käymään pihalla. Miehellä on nukkumisvuoro sunnuntaisin, joten meidän makkarissa ollaan vielä unten mailla! Aava meni äsken leikkimään omaan huoneeseen ja päätin käyttää ajan hyväksi ja kirjoitella tämän postauksen, kun kuvat ovat odottaneet koneella jo jonkin aikaa.

Mitäs muiden viikonloppuun kuuluu?

Välistä kyllästyttää tuo huonekalujen asettelu huoneessa, mutta olen ihan onneton miettimään, että millainen järjestys olisi kaikista paras! Sänkyä en kuitenkaan haluaisi ikkunan eteen ja tuo korkea lipastokin on hankala jotenkin sijoittaa. Vinkkejä, miten itse järjestäisit nämä huonekalut huoneeseen?

Siltä näyttää Aavan huoneessa tällä hetkellä. Myös Veetin huoneeseen on mietitty vähän erilaisia vaihtoehtoja ja niistä tulossa postaus myöhemmin.

4v6kk

Meillä on lapsilla synttärit viiden päivän välein, joten myös Veetillä tuli nyt neljästoista päivä uusi puolivuotinen täyteen. Tällä hetkellä jo huikeat 4v6kk ikää tällä herralla! Veeti on jo iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. Aina ei ymmärrä itsekään, että sitä ikää on niin vähän kun Veeti esimerkiksi lukee jo niin hyvin ja muutenkin luonteeltaan hieman sellainen pikkuvanha :)

Veeti lukee tosi paljon ja lempilukemista ovat melkeinpä Mauri Kunnaksen kirjat, joita Veeti lukee itselleen iltasaduksi. Toki me miehen kanssa luetaan myös iltasatu aina kun Veeti haluaa, mutta monesti me ei enää kelvata, vaan kirja halutaan lukea itse. Tästäkö se itsenäistyminen sitten alkaa jo?

Välistä tuntuu, että Veetillä on menossa joku uhmakausi kakkonen, kun joka asiasta tulee riitaa ja itkua nykyään. Kieltäminen ei tehoa tai saa aikaan itkukohtauksen. Jos asiat ei mene niin kuin herra itse haluaa, tulee kamala kiljumiskohtaus, joka kestää ja kestää. Sitten kiihdyttää mitättömästä asiasta itsensä valtavaan raivoon ja kiukkuun, joka ei meinaa laantua millään. Ihan samanlaista kuin toissakeväänä kun oltiin Veetin kanssa kotona ja pahin uhmaikä oli päällä. Ei välistä pysty ymmärtämään, miten käskyjen tottelu voi olla niin vaikeaa, kun muuten tuo lapsi on selvästi fiksu kuin mikä. Keneen lie tullut...

Veeti on koko viime viikon halunnut pyöräilemään ja sunnuntaina sitten käytiin testaamassa, että miten se pyöräily talven jälkeen sujuu. Ensi kesän missio onkin opettaa Veeti ajamaan ilman apurattaita ja se voikin olla pitkä ja kivinen tie. Rattaita ei olisi saanut nostaa senttiäkään ylöspäin ja Veeti ajaa ihme mutka-asennossa kun apurattaan pitäisi koko ajan koskea maahan. Veikkaan, että menee hermot jos toisetkin sen opettamisen aikana. Vaikka eiköhän se tasapaino sieltä sitten tule kun on tullakseen. Nyt ei saisi yhtään antaa neuvoja kun päre palaa samantien, mutta kun ilmankaan ei hoksaa. Keneen lie tuosta lapsesta tullut noin itsepäinen...? ;) Luulen, että saavat mummun kanssa treenata mummulassa tuota pyöräilyä, kun mummulle ei suututa niin helposti.

Tämän hetken ehdottomin lempitekeminen on legoilla rakentelu! Veetille onkin kertynyt jo aika paljon erilaisia legoja. Uusimpana lego-paloasema, jonka ostin fb:n kirpparilta halvalla ja jonka Veeti sai kun tarrataulu oli vihdoin täynnä tarroja. Veeti tykkää itse koota jo ohjeiden mukaan legoja, mutta tarkkaavaisuutta siinä saisi vielä olla. Välistä jää paloja laittamatta, kun on niin kiire kääntää sivua. Näppärästi kyllä saa jo palaset laitettua oikeille paikoilleen. Onneksi niillä rakennetuilla legoilla nykyään leikitäänkin jotain, eikä pelkästään kasata ja sitten heti rikota pois. Mun pitääkin välillä keksiä, että missä on tulipaloja ja Veetin palomiehet sitten käyvät sammuttamassa palot pois.

Rakentelun kanssa lähes yhtä kivaa on legokuvastojen lukeminen. Veeti on liittynyt legojen nettisivuilla lego-kerhoon, josta tulee muutaman kerran vuodessa legolehti, joka on meillä kuin paraskin aarre. Noita lehtiä sekä isin töistä tuomia legokuvastoja luetaan lähes päivittäin, samoin kuin ihan legojen kokoamisohjeita ja joulupukilta saatua Lego-ideakirjaa.

Lego-lehtien lisäksi kaikki muukin lukeminen on hauskaa ja meillä luetaan jotain varmaan päivittäin. Mikä on tietenkin vain positiivinen asia. Legorakentelun lisäksi ruokaleikit ovat edelleen pop. Ovatkin olleet jo niin kauan kuin jaksan muistaa :)

Veeti on saanut hoidosta uusia kavereita, lähinnä tyttöjä. Ilmeisesti leikit tyttöjen kanssa vain sujuvat paremmin. Sunnuntaina Veetillä olikin hoidosta yksi tyttökaveri leikkimässä. Eipä siinä paljon meitä vanhempia tarvittu! Onneksi Aava oli tuolloin päikkäreillä, niin saivat leikkiä rauhassa. Veetiä ahdistaa nimittäin suunnattomasti se, että Aava tulee Veetin huoneeseen leikkimään. Kamala huuto alkaa välittömästi.

Veeti tykkää edelleen pelata esimerkiksi lautapelejä sekä jotain logiikkapelejä, joita voi yksin pelata. Piirrustus- ja väritysjutut ei vieläkään kiinnosta eikä kirjoittaminen. Osaa kyllä kirjoittaa esimerkiksi puhelimella tai tietokoneella, mutta ei käsin.

Vaikka ikää on kohta viisi vuotta, kelpaa onneksi äidin sylikin Veetille ja välistä huomaa, että Veetiä ärsyttää se, että koskaan ei Aavan hereillä ollessa saa rauhassa olla lähellä tai sylissä, kun Aava rynnii heti mustasukkaisena paikalle ja alkaa huutaa ja itkeä. Siinä vaiheessa Veeti yleensä poistuu paikalta ja Aava pääsee syliin, kun kukaan ei jaksa kuunnella sitä huutoa. Pitää yrittää käyttää hyväksi ne tilaisuudet, kun Aava on vaikkapa isin kanssa poissa mun vierestä. Aava kun on aina ollut Veetiä enemmän semmoinen sylivauva. Tänäänkin Veeti kysyi Aavan ollessa sylissä, että mahtuuko syliin ja vastasin, että hyvin mahtuu toiselle polvelle. Tähän Veeti tuumasi, että hyvä, taidanpa tulla hetkeksi syliin ennen kuin menen tekemään jotain (mitä en nyt muista).

Veeti käy vieläkin kerran viikossa isin kanssa perheliikunnassa, mutta muita kodin ulkopuolisia, viikottaisia harrastuksia Veetillä ei ole. Katsotaan sitten isompana, että mitä se Veeti itse haluaa tehdä.

Veeti syö aika vaihtelevasti. Makaronilaatikkoa aina todella hyvin (lempiruoka!), muita sitten miten sattuu kiinnostamaan. Tuommoinen rimppakinttuhan tuo on malliltaan, niin kuin isänsäkin. Nukkumaan Veeti menee samaan aikaan Aavan kanssa kasin maissa ja herää viikonloppuisin seiskan ja kasin välillä yleensä. Veeti nukkuu vielä myös päiväunia, koska ne eivät ole toistaiseksi vaikuttaneet yöunien määrään. Mikäli Veeti nukahtaa päikkäreille, saattavat ne kestää yli kaksikin tuntia eli enemmän mitä Aavalla juuri koskaan. Hoidossakin Veeti pääsääntöisesti nukkuu päivittäin. Kotona ollessa ei ihan niin usein. Pärjää kyllä ilmankin, mutta ainakin hoidossa tahtoo olla iltapäivästä kiukkuinen, jos unet ovat jääneet välistä.

Veeti oli syksyllä sen noin 110cm pitkä ja pituutta on tullut varmasti jonkin verran. Veikkaan, että ehkä n. 115cm voisi olla aika realistinen arvio. Kengänkoko on hurja 30-32, riippuen merkistä. Sen on kyllä perinyt minulta, kun itsellä on tämmönen siro 41-42 kalossi :)

Veetiltä löytyy jo huumorintajua ja kertoo välillä ainakin omasta mielestään hyvinkin hauskoja "vitsejä". Muutenkin Veetin kanssa voi keskustella ihan fiksusti nykyään, kun on jo sen verran isompi. Jatkuva kyselyikähän Veetillä on ja autolla ajaessakin saa olla jatkuvasti vastailemassa kaikkiin kysymyksiin. Onneksi olen vielä suurin piirtein osannut vastata niihin, mitä on kysytty!

Millaisia teidän nelivuotiaat ovat?

Ensimmäiset hankinnat vauvalle

Koska tässä tuli nyt muutenkin esiteltyä Aavan ja Veetin vaateostoksia, niin jatketaanpa samalla linjalla. Rakenneultrassa saatiin mahdollinen veikkaus tulevan vauvan sukupuolesta. Päätettiin kuitenkin varmistaa se vielä omassa neuvolassa, kun täällä ultrataan jokaisella normikäynnilläkin. Uskaltauduin kuitenkin tekemään silloin rakenneultran jälkeen ensimmäiset ostokset vauvalle luottaen siihen, että tyttölupaus pitäisi paikkansa.

Metsolan alesta ostin ihanat pinkit toppatöppöset talveksi. Eipä tarvitse käyttää pelkästään niitä isoja ja muodottomia äitiyspakkauksen tossuja.

Ensi syksyksi puolestaan ostin Kärkkäiseltä Name it:n windfleecehaalarin, että voin pitää vauvaa sitten vaunujen lisäksi tarvittaessa liinassa tai Manducassa. Paljon herkumman värinen tämä Name itin versio mitä popin windfleecet, joissa on mielestäni aina vähän tylsät värit. On tummansinistä ja punaista sekä mustaa ja vihreää. En ainakaan tiedä, että olisi ollut mitään kivempiä värejä? Meillä ei ole Name itiltä ollut mitään ulkovaatetta ennen, joten laadusta en osaa sanoa. Mallistossa oli tänä vuonna ihania softshell-haalareitakin samalta merkiltä. Olisiko niistä kellään kokemusta? Meille ei kyllä tarvisi yhtään haalaria, mutta mielelläni tulevaisuutta varten kuulisin kokemuksia.


Naurattaa muuten kun ystävä tilasi netistä Reiman "softshellin" ja paketista paljastui fleecehaalari. Mutta siis ihan siellä kaupan sivuilla mainostettiin sofshellinä tuota, että hieman on ollut termit siellä päässä hakusessa...

Täydennystä lasten vaatekaappeihin

Olen viime aikoina hankkinut alennusmyynneistä muutamia vaatteita lapsille sekä kiertänyt jonkun verran kirppareita. Viime viikonloppuna käytiin koko perheen voimin Kokkolassa, jossa myöskin pääsin hieman tekemään ostoksia niin kauppaan kuin kirppareillekin. Kokosin viimeaikojen vaatehankintoja tähän yhteen postaukseen, niin ei tule montaa postausta sitten samasta aiheesta.



Kirpputoreilta olen ostanut lähinnä vauvalle vaatteita, mutta jotain on löytynyt satunnaisesti myös Aavalle. Veetin kokoisia vaatteita enää vähemmän löytää siinä kunnossa kirppareilta, että kannattaisi ostaa. Kokkolan kirpparilta löysin Aavalle Popin pallofarkut koossa 98cm eli varmaan vielä hieman reilut, mutta syksyllä varmasti jo ihan sopivat. Itselleni ostin samasta paikasta imetysliivit kolmella eurolla. En jaksanut sovitella, mutta eiköhän sen sitten maidon noustessa näe, että mahtuuko vai eikö ja jos ei niin eipä tipu korkealta.

Vauvanvaatteita inventoidessa huomasin, että olen aika reilulla kädellä pistänyt menemään Aavan vanhat vaatteet ja Veetinkin vaatteista on tallessa vain ne ihan ehdottomimmat lempparit, jotka haluan säästää. Esimerkiksi koon 50-68cm bodeja oli yhteensä vain noin kymmenen. Ei kovin montaa siis per koko. Housuja oli myös aika heikosti, mutta onneksi niitä on löytynyt kiitettävästi käytettyinäkin.

Vasemmalla Lindexin puuvillaiset kesähousut, keskellä Tutan leggarityyppiset housut ja oikealla taas Lindexin housut. Kaikki noin kokoa 62cm. Olisiko nuo oikeanpuoleiset olleet 68cm kun ovat niin pitkän näköiset. Meidän pitkäjalkaisille lapsille ei juurikaan 56:sta pienempää housua kannata hommata, kun lahkeet ovat viikon jälkeen lyhyet!

Newbien mustat polvipaikkahousut (jotka näyttävät kuvassa tosi kulahtaneilta, eivät oikeasti ole!) olivat muistaakseni myös koko joko 56cm tai 62cm.

Samassa kokoluokassa myös punaiset Popin leggarit. Koko muistaakseni 62cm, mutta mielestäni nämä ovat enemmän 56cm. Meillä ei kamalasti ole popin sisävaatteita ollut, joten niistä en osaa sanoa, että ovatko enemmän pientä kuin isoa mitoitusta?

Kokkolasta Veeti sai Kappahlista uudet farkut.  Nämä ovat muuten todella ihanat niin ulkonäöltään kuin päälläkin! Näyttävät ihan täysin oikealta farkulta, mutta ovat kuitenkin tuommoista collegekangasta. Meillä on yhdet vastaavat Lindexiltä ja ne on ollut tosi tykätyt. Voi laittaa vähän siistimpää päälle, mutta vaate ei kuitenkaan ole joustamattomuudessaan ahdistava päällä. Hinnasta pieni miinus, sillä minusta n. 30e lasten farkuista, varsinkin college-materiaalista valmistettuna, on vähän liikaa. Mulla sattui olemaan puhelimessa tekstiviestinä tarjous, että kahden tuotteen ostosta sai loppusummasta -20% ja kolmen -30%, joten hyvän säästön teki vaatteissa. Ale taisi muuten olla vielä tänään voimassa, jos on tarve tehdä täsmäiskuja vaikkapa välikautta ajatellen.

Onko teille jo tuttuja nämä "feikkifarkut"?

Aavalle ostin Kappiksesta tämän yhden peruspaidan koossa 86/92cm. Meillä on vielä pääosin käytössä bodyt, joten pikkuhiljaa pitää kerätä näitä paitojakin. Bodeja en aio enää ostaa vaan pidetään nuo mitä on vielä käytössä ja siirrytään pikkuhiljaa paitoihin niiden jäädessä pieneksi. Hankalia nämä kaksoiskoot, kun mietin, että onko tämä jo liian sopiva meille, mutta seuraava on jo 98/104! Mieluusti ostaisin vaatteet yhtenä kokona, kun kuitenkin niissä on välissä melko monta senttiä.


Joskus kavereiden kanssa mietittiin, että jos vaatteen koko on 68cm niin onko vaate pieni silloin kun lapsi on tuon mittainen vai aletaanko sitä käyttää silloin kun tuo pituus saavutetaan? Meillä ainakin yleensä saa olla vähintään kokoa isompaa mitä pituus on. Miten te ajattelette tuon? otatteko esim 80cm vaatteet käyttöön kun lapsi alkaa olla 80cm pitkä? Muutoinkin kun tuo mitoitus vaatteissa on melkoista rakettitiedettä kun joka merkin koot heittävät paljon ja parhaimmassa tapauksessa saman merkin samanlaiset vaatteet ovat eri vuosina erilaista mitoitusta!

Olkapäissä oli tuollaiset nätit pitsit yksityiskohtina.

Hennesiltä ostin Aavalle vk-takin, Veetille ihan lapaset ja itselle pari imetystoppia. Sielläkin sattui olemaan sopivasti tarjous että yli viidenkympin ostoksista sai kympin alea. Mutta vk-vaatteista juttua luvassa myöhemmin.

Eilen tein vielä muutaman aleoston Prismassa ja Cittarissa ruokaostosten yhteydessä. Prismassa oli kenkiä alessa -70%, joten ostin Aavalle nuo tennarimalliset Vikingin goret vuorella sekä vauvalle Ugg-tyyliset tossut. Crocsin kumpparit on ostettu Aavalle Cittarin mammuttimarkkinoilta hintaan 25e. Yhteensä nämä kolmet kengät sekä Veetin kurahousut maksoivat vähän reilut 60e, eli ei ollenkaan paha kun noiden Vikingin kenkien normihinta oli 64,9e.

Olisi mukava sanoa tässä vaiheessa, että eiköhän tässä ole nyt ostokset vähäksi aikaa, mutta ei valitettavasti ole. Aavalle pitäisi ostaa vielä joku parempi takki välikausitakin lisäksi sekä jotkut kevätkengät ja kesäksi myös kenkiä. Veetillä onneksi on kesäksi yhdet Puman aletennarit ja nyt gorelenkkarit, eli tarvitaan todennäköisesti vain saappaat ja ehkä jotkut halppiscrocsit kesäksi. Takki- ja housupuoli on hoidossa.

Kevätkukkia modernimpaan tyyliin

Kevään tullessa on mukava piristää kotiakin keväisen värisillä kukilla. Meille olen yleisimmin ostanut joko narsisseja tai tulppaaneja.  Blogiringin ja kauppapuutarhaliiton yhteisessä kamppiksessa pääsinkin koristelemaan kotia kotimaisilla kevään ruukkukukilla ja ostin ison läjän tetenarsisseja. Jos kukkien hoito ei ole sinulle itsestäänselvyys, voi osoitteessa http://www.kauniistikotimainen.fi/ käydä tutkimassa suomalaisten kukkien hoito-ohjeita. Kauniisti kotimainen löytyy myös facebookista .

Itse olen aina luullut, että kun vain tökkää narsissit koristeruukkuun niin homma on sillä selvä. Tyhmänä luin nytkin ohjeet vasta sen jälkeen, kun olin asetellut tetenarsisseja pitkin asuntoa erilaisiin asetelmiin. Pienenä vinkkinä muillekin pari ohjetta narsissin istutukseen ja hoitoon:

-Siirrä tetenarsissi kaupan ruukusta omaan ruukkuunsa multaan tai kääri vaikka ihan kosteaan sanomalehteen (älä tee kuten minä ja jätä aina kukkaa siihen keltaiseen kaupan ruukkuun)

- Jos haluat istuttaa kukat läpinäkyvään ruukkuun, jolloin sipulit jäävät kivasti näkyville, pese mullat sipuleista pois. (Älä jätä multaa rumasti näkyville kuten minä. Tämänkin olisin tiennyt, jos olisin hoksannut lukea ohjeet aiemmin)

- Tetenarsissin voi istuttaa myös ulos, sillä se kestää jopa kymmenen astetta pakkasta. Sisällä olevia ruukkukukkiakin voi pitää välillä ulkona viileässä, jolloin ne kestävät kauemmin sisällä

- Mikäli kovat yöpakkaset yllättävät, nosta kukat vain sisälle yöksi ja vie pihalle takaisin päiviksi

Olen selaillut netissä kuvia tetenarsissien esillepanosta, sillä halusin ideoita siihen, miten saada ne parhaiten sopimaan osaksi modernimpaa sisustusta. Usein näkee tetenarsisseja istutettavan maalaisromanttiseen tyyliin esimerkiksi peltiastioihin tai emalimaljoihin ja vastaaviin. Meillä ne ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska maalaisromantiikka on niin kaukana omasta sisustusmausta.
Täyttä elämää-blogissa on tehty kuitenkin huikean hieno asetelma tulppaaneista ja helmililjoista, vaikka se ei oman tyylin mukainen olekaan. Käy ihmeessä kurkkimassa, jos pidät vanhoista tavaroista ;)

Onneksi törmäsin jossain ideaan kukkaruukun "päällystämisestä" paperilla. Kaapista löytyi sopivasti silkkipaperia ja narua, joten ei kuin hommiin.

Paperin voi valita sisustukseen sopivaksi, meille luonnollisesti sopi tämmöinen mustavalkoinen, koska koti on melko mustavalkoinen muutenkin. Tähän ei tietenkään vaikuttanut se, että kaapista ei muun väristä paperia löytynyt...

Näin kukka tuo väriä ja ruukku sopii muuhun sisustukseen loistavasti ja on tyylisuunaltaan sitä mitä meidän muukin talo. Pieni ja simppeli vinkki.

Toinen useampaan tyyliin sopiva istutusratkaisu on tämä Marimekon kulho. Tähän laitoin sipulien peitoksi vähän meriheinää, jolloin sipulit eivät niin paista tuolta kulhosta.

Vastaavaa kulhoon istuttamista olen suosinut aiemminkin ja kuvia siitä näet täältä  ja pihalle istutetuista tetenarsisseista täältä. Vein muuten nyt jopa yhden tetenarsissin vessaan koristeeksi, mutta ei tainnut oikein tykätä olla yksin pimeässä, kun oksat kaatuivat melkein heti ovea eli valoa kohti.

Toinen helppo kotimainen kevätkasvi on tulppaanien lisäksi helmililja, josta tuli kyllä yksi kevään suosikeistani tulppaanien ja narsissien lisäksi! Aiemmin meillä ei näitä ole ollutkaan.

Tetenarsissit voi pihalla laittaa ruukkuun istuttamisen lisäksi myös vaikkapa lyhtyyn, kun kynttiläkausi alkaa olla ohi. Tässä testasin tuota ideaa ja jätin narsissit ohjeiden vastaisesti tuohon omaan ruukkunsa. Katsotaan, mitä tapahtuu!

Myös kukkia ostaessa kannattaa suosia suomalaista ja suomalaiset kukat tunnistat pakkauksessa olevasta sirkkalehti-merkistä. Suosimalla kotimaisia kukkia, tuet samalla kotimaista työllistymistä ja kukat eivät ole myöskään kärsineet pitkistä kuljetusmatkoista.

"Kauppapuutarhaliitto on kasvihuonealan valtakunnallinen yrittäjäjärjestö. Kauppapuutarhaliiton ydintehtävänä on edistää ja parantaa kasvihuoneyrittämisen toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä Suomessa."

Joko te olette ostaneet kevään ensimmäiset kukat ja mitä ne tänä vuonna olivat? Olisiko teillä linkittää postauksianne tai vaikka pinterest-tililtänne kuvia kukkien modernimmasta esillepanosta? Vinkit olisivat enemmän kuin tervetulleita, että aina ei tarvisi katsoa samoja asetelmia :)

Yhteistyössä kauppapuutarhaliitto ja blogirinki.